Olen pitänyt ihan lapsesta saakka kirjoista sekä niiden lukemisesta. Lapsuudenkodissa oli aina olohuoneessa kirjahylly. Se oli minun mielestäni hienon näköinen, varsinkin kun se oli täynnä kirjoja. Lapsuudesta asti on aina ollut paras lahja, jos on saanut lahjaksi kirjan. Olen myös aina lukenut paljon kirjoja. Joskus nuoruudessa oli kausi, jolloin luin keskimäärin 10 kirjaa viikossa. Olin kirjaston vakioasiakas, kävin siellä useamman kerran viikossa, ja lainasin aina monta kirjaa kerralla. Ensimmäinen kirjaston tunnukseni oli 795. Silloin oli sellainen tapa, että jokaisella oli oma asiakasnumero kirjastokortissa.

Meillä on kotona nykyään kirjoja ja kirjahyllyä useammassakin huoneessa. Kirjojen tarkkaa lukumäärää en ole laskenut, mutta yli tuhat niitä on joka tapauksessa. Taas on se tilanne, ettei kirjahyllyihin oikein mahdu lisää. Eikä niitä nyt niin kovin usein tule enää hankittuakaan. Kirjakerhoon kuulun edelleen, ja sieltä aina silloin tällöin tulla putkahtaa uusi kirja. Kun on unohtanut perua. Eikä sitä sitten enää kehtaa palauttaa, kun se on jo kotiin asti tullut.

Muutamia sellaisia kirjoja on, jotka haluan omaan kirjahyllyyn heti niiden ilmestyttyä. Sellainen on esimerkiksi Ken Folletin vuosisata-trilogia, josta on nyt ilmestynyt kaksi ensimmäistä osaa: Kun suuret sortuvat ja Maailman talvi. Sitten kun kolmas joskus aikanaan ilmestyy suomeksi, niin sen kyllä haluan heti tuoreeltaan. Pidän Ken Folletin kirjoista tosi paljon, ja liittyy tähän kirjailijaan yksi henkilökohtainen muistokin. Silloin kun tapasin ensimmäistä kertaa nykyisen vaimoni, joka myös harrastaa lukemista, oli kummallakin kesken Ken Folletin Taivaan pilarit. Hyvä kirja sekin.

Stephen King on yksi lempikirjailijoistani, ja hänen kirjojaan hyllystämme löytyy monta. Jotenkin vaan tuntuu että hänen viimeisimmät kirjansa eivät ole enää aivan yhtä hyviä kuin aikaisemmat. En pysty sanomaan kuka olisi lempikirjailijani, mutta mielestäni erittäin hyviä edellä mainittujen lisäksi ovat ainakin: Tom Clancy, Robert Ludlum, Norman Mailer, Jo Nesbö, Wilbur Smith, Arthur Hailey, David Balldacci ja Stieg Larsson. Nuorempana luin nuorten kirjojen jälkeen paljon myös Alistair McLeania ja Agatha Christietä. Tällä hetkellä minulla on kesken Karin Slaughterin Riistetyt. Yleensä kun olen esimerkiksi alennusmyynnissä kirjaa itselleni valitsemassa, katselen  mahdollisimman paksuja kirjoja. Se johtuu siitä, että jos kirja sattuu olemaan hyvä, on aina ikävää jos se on ohut, ja loppuu siis liian pian.

Suomalaistenkin kirjailijoiden kirjoja luonnollisesti luen. Niistä tulee ensimmäisinä mieleen Ilkka Remes, Anna-Leena Härkönen, Leena Lehtolainen ja Arto Paasilinna, joiden kirjoja lukee ihan mielellään. Myös Laila Hirvisaaren kirjoista olen pitänyt. Olen aikoinaan lukenut paljon myös Kalle Päätalon kirjoja.

Joskus olen yrittänyt arvioida montako kirjaa olen tähänastisen elämäni aikana ehtinyt lukea. Veikkaisin että noin viisi tuhatta. Onhan se aikamoinen määrä, mutta vielä on varmasti monta hyvää kirjaa lukematta. Sen vuoksi en koskaan lue samaa kirjaa toiseen kertaan, oli se kuinka hyvä tahansa. Sitäpaitsi hyviä kirjoja kirjoitetaan koko ajan lisää. Muutamista kirjailijoista voi olla jo etukäteen varma, että kun saavat seuraavan kirjan valmiiksi, kannattaa se varmasti lukea.

Nykyisin luen 2-3 kirjaa viikossa. Varsinkin illalla ennen nukkumaan menoa on ihan pakko lukea. Se kuuluu sellaisiin säännöllisiin rutiineihin, joista on tosi vaikea poiketa. Muutenkin nukun yleensä melko huonosti, ja varmasti vielä huonommin ellei illan viimeisinä tunteina tekisi totuttuja rutiineja ennen nukkumaan menemistä. Olen pyrkinyt viime aikoina lukemaan samalta kirjailijalta monta kirjaa peräkkäin. Silloin lyhyemmätkin kirjat tuntuvat pidemmiltä, jos seuraavassa kirjassa on edes sama päähenkilö, vaikkei itse tarina ihan suoraan edellisestä jatkuisikaan. Nyt on esimerkiksi menossa Karin Slaughterin kirjat. Ne ovat ihan kohtuuhyviä luettavia.

Erään lukemisen veteraanin sanoja lainatakseni "lukeminen kannattaa aina".