Vielä ei meillä koiranpentua ole, mutta varsinkin perheen naisväellä alkaa koirakuume olla melko hälyttävissä lukemissa. On siitä ennenkin tasaisin väliajoin ollut puhetta, että mitäpä jos me hankkisimme koiran. Aina se on kuitenkin sitten jäänyt puheen asteelle, saa nähdä miten nyt käy.

Lapsuudessa on niin minulla kuin vaimollakin ollut koira. Tiedämme siis jossain määrin mitä koiran hankkiminen tuo tullessaan. Itse olin aikanaan reilun kymmenen vuoden ikäinen, kun saimme vanhempamme suostumaan koiran hankintaan. Ei siinä hirveesti etukäteen rotua mietitty, meille lapsille kelpasi se minkä saimme. Koiramme oli Lapinkoira. Se oli silloin rotuna melko uusi. Melko lähellä meitä oli kuitenkin kenneli, josta sellaisen haimme. Meillä oli alusta asti lasten kesken jaetut tarkat koiranhoitovuorot. Kaikilla kolmella lapsella oli viikossa kaksi hoitopäivää, ja lauantai oli kiertävä. Omaan hoitopäivään kuului koiran ulosvienti tarpeilleen tarpeen mukaan, ja koulun jälkeen oli tehtävä vähintään tunnin mittainen ulkoilulenkki. Muistan että se oli enimmäkseen ihan kiva lähteä koiran kanssa lenkille, mutta totta kai aina joskus tuli sellaisiakin päiviä ettei millään olisi jaksanut tai viitsinyt lähteä koiraa ulkoiluttamaan. Mentävä oli joka tapauksessa, satoi tai paistoi.

Jos koira meille hankitaan, ei sitä mielestäni voi jättää lasten vastuulle. Tottakai lasten täytyy osallistua sen ulkoiluttamiseen, jos he kerran sellaisen haluavat. Mutta kyllä vastuu koiran hyvinvoinnista, terveydestä ja koulutuksesta tulee olla meillä vanhemmilla. Siinä on aivan varmasti paljon tekemistä ja huolehdittavaa, joka ei välttämättä kaikki tule lasten mieleen. Yksi tärkeä seikka koiran hankinnassa on varmasti rodun valinta. Nykyään siihen on olemassa hyvät edellytykset netin kautta. Ongelma on varmasti lähinnä tiedon liian suuri määrä.

Mikä sitten olisi meille sopiva rotu? Tytär (9 v) haluaisi lähinnä jonkun pienen ja pehmoisen. Pojalla (12 v) tuntuu olevan ajatus että koiran pitää olla musta. Vaimo oli ainakin jossain vaiheessa ihastunut Walesinspringelspanieliin, kun näki sellaisen työkaverillaan. Minun mielestäni koiran pitäisi olla iso. Tai ainakin vähintään "koiran kokoinen". Koiran pitäisi olla luonnollisesti lasten kanssa viihtyvä. Se ei saisi haukkua jatkuvasti, eikä meille varmasti mikään metsästyskoirakaan oikein sovi. Mikä sitten sopisi? Yksi koiriin hyvin perehtynyt ystävämme suositteli Vehnäterrieriä. Sitä ei kuulemma saa mustana, joten vaihtoehtona voisi olla Kerrynterrieri. Minulle ennestään täysin outoja rotuja molemmat.

Jos johonkin pieneen rotuun päädymme, olisi minusta Shetlanninlammaskoira kiva. Mielipide perustuu ulkonäköön. Sheltti on mielestäni nätin näköinen. Se muistuttaa paljon Skotlanninpaimenkoiraa, jollaisen olimme ainakin puolivakavissamme aikeissa hankkia joskus ennen lasten syntymää. Bordercollie vaikuttaisi myös mielestäni mukavalta. Ymmärrän kyllä itsekin, että ulkonäön perusteella ei koiraa ole järkevää lähteä hankkimaan. Luulenpa kyllä että rodunvalinnassa minä en ole se, joka päätöksen tekee. Aion kyllä joka tapauksessa säilyttää itselläni jonkinlaisen veto-oikeuden asian suhteen. Lähinnä haluan sillä varmistaa ettei meille tule mitään ihan pientä "leikkikoiraa".

Yksi asia mikä pitää tietysti myös miettiä etukäteen, on  koiran sukupuoli. Minun lapsuudessani meillä ollut koira oli narttu, vaimolla puolestaan on lapsuudenkokemukset uroskoirasta. Varmasti molemmista löytyy hyvät ja huonot puolensa, enkä loppujen lopuksi tiedä onko se edes niin oleellinen kysymys. Itse kyllä todennäköisesti kallistuisin hiukan mielummin narttukoiran puoleen. Luonnollisesti myös koiran käyttötarkoitus vaikuttaa sen hankintaan. Olettaisin että meidän mahdollinen koiramme tulisi olemaan puhtaasti seurakoira. En oikein usko että itse ainakaan jaksaisin kovin paljon innostua koiraa näyttelyihin viemään tai jotain agilitya harrastamaan. Tosin nuo molemmat touhut olisivat varmasti harrastuksena ihan mielenkiintoisia, jos vaimo tai lapset niihin sattuisivat innostumaan. Eli siis rodun pitäisi ehkä kuitenkin olla jonkun verran aktiivinen. Kieltämättä rotuna meidän tarpeisiimme hyvin voisi sopia Vehnä- tai Kerrynterrieri. Ainakin siis noin teoriassa. En sitten tiedä paljonko loppupeleissä järkisyyt vaikuttavat, jos koira oikeasti hankitaan.

Koiranpennun hankinnassa on syytä varmasti ottaa huomioon myös tarkka ajankohta. Tarkoitan siis että voisi olla hyvä jos koira tulisi loman aikana, ettei se ihan heti joutuisi olemaan pitkiä aikoja yksikseen. Kesälomahan on melko pian taas käsillä, joten se saattaisi tietysti olla hyvä ajankohta tällaiselle hankinnalle. Toisaalta taas sitten jos tästä kesästä ilman koiraa selvitään, on hyvä perustella ettei sitä voi ainakaan vuoteen meille hommata. Päätöksenteko on vaan joskus niin hankalaa. Kyseessä on kuitenkin sen verran tärkeä ja pitkävaikutuksinen päätös, ettei sitä ihan hetken mielijohteestakaan voi tehdä. Katsotaan nyt sitten, minkälaisen koiran ja milloin tulevaisuus tuo tullessaan.