Voiko olla perinteisempää harrastusta kuin postimerkkien keräily? Voiko olla tylsempää harrastusta kuin postimerkkien keräily?

Hyvin monet nyt aikuisia olevat ihmiset ovat joskus lapsuudessaan keränneet postimerkkejä. Niin minäkin. Hyvin monilta se on sitten nuoruudessa tai viimeistään aikuistuessa jäänyt. Niin minultakin. Mutta onnekseni en sitä ole koskaan kokonaan unohtanut saatikka sitten merkkejäni hukannut. Pikkuhiljaa vuosien varrella olen aina ottanut tyytyväisenä vastaan kirjeistä ja joskus korteistakin leikattuja postimerkkejä, joita olen lähinnä sukulaisilta saanut. Olen laittanut ne hyvään talteen odottamaan "parempia aikoja".

Jossain vaiheessa joitakin vuosia sitten sain taas kipinän kaivaa ne kaikki esille. Niitä löytyikin enemmän kuin olin muistanutkaan. Oli kiva katsella vanhoja kokoelmia. Osan yksittäisistäkin merkeistä muisti vielä vuosien takaa. Sitten löytyi tosi monta isompaa ja pienempää kirjekuorta tai pussia, joissa oli näitä vielä liottamattomia postimerkkejä, eli siis leikettä. Oli suomalaisia sekä ulkomaalaisia, kaikenlaisia. Siinä sitä sitten pikkuhiljaa heräsi ajatus, että mitäpä jos alkaisin noita taas lioitella.

Sitten vaan yhtenä lauantaina tartuin toimeen. Löytyipä taas käyttöä lasten muovisille vauva-aikaisille kylpyammeille. Siinä sitä sai kerralla melko ison erän kerralla likoamaan. Sitten kun irtosivat, siirto seuraavaan ammeeseen ettei merkkiin jää liimaa. Siitä sitten vielä pesuvadin kautta saunanlauteille levitetyille talouspapereille kuivumaan. Kuivumisen jälkeen imupapereiden väliin, ja riittävästi kirjoja päälle painoksi. Siinä sitä olikin mennyt jo aikaa tunti poikineen, että sai ne tuohon vaiheeseen asti yhden päivän aikana. Mutta juuri sehän harrastuksissa onkin käsittääkseni tarkoituksena. Mukava ajankulu.

Seuraavana päivänä onkin sitten edessä vielä mukavampi vaihe. Otetaan merkit painon alta, ja suoritetaan samalla alustavaa lajittelua. Suomalaiset merkit omaan pinoonsa, ulkomaalaiset omaansa, ehkä vieläpä maittain omiinsa. Sarjatkin (toisissaan kiinni olevat merkit) voisi jo tässä vaiheessa kerätä omaan läjäänsä. Alustavan jaettolun jälkeen voi sitten hommaa jatkaa. Siirtää vaikka suomalaiset aikaisemmin kerättyjen suomalaisten kanssa samaan paikkaan jne. Sitten seuraavana tai jonain muuna viikonloppuna sama ruljanssi uudestaan. Niin monta kertaa, että leikkeet alkaa olla käsitelty. Sitten lopullisen lajittelun jälkeen merkit omiin kansioihinsa. Maittain tutkitaan lopulta merkki kerrallaan, onko sitä kansiossa entuudessaan. Jollei ole, valitaan vielä samanlaisista merkeistä se, joka on paras. Eli siis merkin pitää olla ehdottoman ehjä, ja leiman mahdollisimman täydellinen, mielellään niin sanottu loistoleima. Lopuista samanlaisista merkeistä menee  paras "ykkösvaihdokki" kansioon, ja loput sitten vaihtomerkkikansioon. Tarkoitus on, että kaikki merkit ovat loppujenlopuksi katseltavissa jossain kansiossa. Siihen tosin menee taatusti aikaa, josko onnistuu koskaan.

No pianhan sitä huomasi, että tarttee ostaa kaikenlaista pientä. Kansioita, pinsettejä tai vaikka niitä imupapereita liotettujen merkkien prässäystä varten. Nykyään tarvikkeiden hankkiminen on tehty liiankin helpoksi. Netistä löytyy useitakin postimerkkiliikkeitä, joiden kautta on helppo hankkia mitä milloinkin tarvitsee. Siinä on vaan yksi huono puoli. Postimerkkiliikkeet myyvät yllättäen myös postimerkkejä. Niitä sivuja kun katselee, niin väkisinhän sitä tulee hankittua "tarpeellisten tavaroiden" lisäksi vähän myös postimerkkejä lisää. Ja vielä mielenkiintoisempaa: netissä olevat postimerkkihuutokaupat. Niissä on valtavasti materiaalia, kaikki hyvin esiteltyinä. Mitä enemmän ostat kerralla, sitä edellusemmin tietysti saat. Jos ostat jonkun keräilyn lopettaneen koko kokoelman, tai osan siitä, voit lisäksi tehdä hienoja löytöjä edullisesti. Myös tällaisten "löytölaatikon" nimellä olevia eriä on myynnissä.

Joitakin (aika monta itseasiassa...) tuollaisia "hyviä ostoksia" tuli tehtyä, joten yllättäen merkkien määrä onkin jo aikamoinen. Ja taas tarvitaan lisää kansioita..., ja niin edelleen. Tässä vaiheessa alkaa harrastukselle sitten tulla jo tietysti hintaakin. Toisaalta vuosien vieriessä on erittäin todennäköistä että merkkien arvo jatkaa edelleen nousuaan. Jotkuthan ostavat postimerkkejä lähinnä sijoitusmielessä. Minä tosin en kuulu niihin, tämä on vain harrastus. Viime vuosina en ole juurikaan enää hankintoja tehnyt. On vielä sen verran paljon tekemistä olemassa olevien merkkien liotuksessa, lajittelussa ja kansioihin laittamisessa.

Mitä sitten kokoelmastani löytyy? Suomalaiset merkit on tarkoitus saada joskus kerättyä kaikki. Nyt niitä on jo lähes 2000 erilaista. Aukkoja kokoelmassa on lähinnä 1800-luvun lopun ja 1900 luvun alun osalta. Kaikkiaan puuttuu 166 merkkiä. Käytännössä ne on kaikki sellaisia yksittäin ostettavia. Arvoltaan muutamista euroista useisiin kymmeniin euroihin kappale. Molemmat Suomen vanhimmat merkit vuodelta 1856 minulta löytyvät, tosin melko huonokuntoisina yksilöinä. Kaikkiaan suomalaisia merkkejä on kansioissa yhteensä noin 190 tuhatta kappaletta, joten vaihtomerkkejä niistä löytyy...

Vanhin kokoelmastani löytyvä merkki on Penny Black. Eikä sen vanhempaa voi ollakkaan, sillä se on maailman vanhin postimerkki. Siitä se kaikki alkoi. Se on julkaistu Isossa-Britanniassa 6.5.1840. Onneksi sitä on aikanaan painettu sen verran runsaasti, että minullekkin riitti yksi kappale. Jopa täysin aito. Kyseinen merkki ei ole kuitenkaan kokoelmani arvokkain, vaikka vanhin onkin.

Aihemerkeistä kerään lintuja ja kaloja. Lintumerkkejä on lukumäärältään enemmän, yli 1700 erilaista. Kalamerkit ovat harvinaisempia, niitä löytyy kansiosta reilut 600 erilaista. Maittain laskettuna löytyy kansioista eniten erilaisia merkkejä Unkarista, 2436 kappaletta. Yli kahden tuhannen erilaisen löytyy myös Puolasta, Venäjältä ja Tsekkoslovakiasta. Kaikkiaan merkkejä on kansioissa 145:stä eri maasta. Kokonaismäärä kansioihin laitetuista ja lasketuista merkeistä on tällä hetkellä 253720 kappaletta. Kansioita on tällä hetkellä  käytössä 58. Lisäksi löytyy useita tuhansia, ehkä jopa muutama kymmenen tuhatta merkkiä, jotka odottavat kansioon pääsyä. Eikä siinä vielä kaikki: löytyy kaapista lisäksi muutamia kiloja leikettä, josta sitten voi liotella lisää merkkejä jatkokäsittelyä varten.

Olen saanut myös perheen jonkun verran postimerkkeilystä innostumaan. Vaimo kerää Islantilaisia ja Australialaisia merkkejä. Lapsilla on vähän vielä siinä vaiheessa, että kaikki kelpaa, eikä jaksa kauaa kerralla innostua. Hyvä kuitenkin että ovat alkuun päässeet, ainahan tämän harrastuksen voi jättää välillä vaikka vuosiksi hautumaan.

Nyt kun olen sairaslomalla (G43.3) ja aikaa siis on, kaivoin merkit taas esille, ja aloitin eilen niitä kansioihin laitella. Kävin myös kurkkaamassa yhdessä tällä hetkellä auki olevassa postimerkkihuutokaupassa (siis netissä), mitä siellä olisi tarjolla. Maltoin olla tekemättä mistään kohteesta tarjousta. Jos yhtään järjellä ajattelee, niin ei kannattaisi lisää materiaalia ostaa, ennen kuin on saanut olemassaolevat edes jonkunlaiseen järjestykseen. Mutta ei kai sitä kaikkia muitakaan harrastuksia aina ihan pelkällä järjellä harrasteta.... Onhan tietysti olemassa myös hyvin edullisia harrastuksia, jopa täysin ilmaisia. Yhdestä sellaisesta ilmaisesta on luvassa tarinaa lähipäivinä.