Osaatko olla hetkessä läsnä? Osaatko elää tässä ja nyt? Minulle se on vaikeaa. Jostain syystä elän enemmän menneisyydessä, ja vielä enemmän tulevaisuudessa.

Olisi varmasti tärkeää osata enemmän elää ihan tätä tällä hetkellä meneillään olevaa elämää. Se on kuitenkin koko ajan ainotkertaista. Tämä hetki on tässä ja nyt, ei tule tälläisenään enää koskaan uudelleen kohdalle. Mistä sitten johtuukin, mutta minun tulee usein ajateltua mennyttä aikaa, elämää joka on osaltani jo eletty. Ja vielä enemmän ajateltua ja suunniteltua tulevaisuutta, elämää joka on vielä edessäpäin, vasta tulossa.

Menneisyyttä pohtiessani ja muistellessani tulee mieleen paljon mukavia muistoja vuosien varrelta. On luonnollisesti myös paljon tapahtumia jotka eivät ole niin mukavia. Niitä ei ole niin mukava muistella. Ehkä kuitenkin pitäisi, sillä niistä voisi varmasti jotain oppia. Ainakin osasta niitä. Sellaisista asioista joissa on itse tehnyt jotain väärin tai väärällä tavalla. On luonnollisesti olemassa menneisyydessä tilanteita, jotka haluaisi saada takaisin, ja tehdä jotain erilailla. Mutta toisaalta jos se olisi mahdollista, se muuttaisi koko siitä eteenpäin eletyn elämän. Eli olisiko lopputulos sitten parempi vai huonompi? Sitähän ei voi kukaan tietää, mutta erilainen olisi elämä siitä eteenpäin joka tapauksessa ollut. Enemmän ehkä kaduttaa kuitenkin menneisyydessä asiat jotka jäivät tekemättä. Voisiko tai pitäisikö siitä ottaa oppia tähän päivään tai tulevaisuuteen?

Liian usein tulee ajateltua monessakin asiassa että teen jotain tulevaisuudessa, sitten kun.... Pitäisi varmaan vaan jättää tuo "sitku-ajattelu" vähemmälle, ja alkaa oikeasti elää päivä kerrallaan. Se ei vaan ole aina niin helppoa. Hassu juttu, mutta usein on niin (ainakin minulla) että olisi helppoa antaa neuvoja jollekkin jolla on sama ongelma kuin minulla nyt, mutta jostain syystä vaan ei pysty tekemään niin kuin toista neuvoisi vastaavassa tilanteessa tekemään. Enkä tarkoita pelkästään tätä nyt käsiteltävää asiaa, vaan samaan ilmiöön olen törmännyt mitä erilaisemmissa asioissa.

Itselläni pyörii aika paljon mielessä tulevaisuus sitten kun pääsen eläkkeelle. Sitten teen sitä ja sitten teen tätä. Siihen on kuitenkin aikaa vielä monta vuotta. Luultavasti. Täytyisi varmaan tosiaankin keskittyä enemmän tähän hetkeen. Nythän on esimerkiksi oikein hyvä hetki. Päivän työt on tehty, laitan kohta saunan lämpiämään, ja huomenna on vapaapäivä. Eikä kesälomaankaan ole kuin pari viikkoa. Hetkinen, mites tää nyt taas meni. Eli nyt on hyvä hetki sen vuoksi kun KOHTA laitan saunan lämpiämään, ja HUOMENNA on vapaapäivä ja kesäloma LÄHESTYY. Niin, ehkä minun tosiaan pitäisi opetella elämään TÄSSÄ ja NYT.