Se on nyt sitten nähty. Nimittäin Budapest. Reilu viikko siellä aikaa vietettiin, ja eilen tultiin myöhään illalla takaisin kotiin.

 

Lähtömme reissuun oli perjantai 13. päivä. Se ei meitä kuitenkaan millään lailla haitannut. Kaikki sujui aamusta alkaen oikein hyvin. Lento lähti ajoissa ja oli perillä jopa hiukan etuajassa. Taksin löysimme helposti heti terminaalin oven vierestä, ja ilman mitään jonotuksia pääsimme hotellille. Huoneenkin saimme heti käyttöömme, vaikka olimme kolmisen tuntia etuajassa. Huoneistomme oli jopa parempi kuin odotimme. Kokoa reilut 60 neliömetriä, kaksi makuuhuonetta, reilun kokoinen olohuone-keittiö, parveke, kylpyhuone ja erillinen wc. Tilavassa kylpyhuoneessa oli pesukone ja kylpyamme, jossa lapset ottivat vaahtokylpyjä lähes joka ilta. Huoneiston sijainti hotellissa oli erinomainen. Olimme rauhallisen sisäpihan puolella kerroksessa viisi, joten ulkoa ei juuri mitään kuulunut. Huoneistomme oli lisäksi käytävän päässä viimeinen, joten melua ei juurikaan kuulunut myöskään hotellin sisältä. Mutta kaikkein parasta minun mielestäni oli ilmastointi. Meillä oli nimittäin peräti kolme tehokasta ilmalämpöpumppua, kummassakin makuuhuoneessa omansa ja olohuoneessa vielä yksi. Eli lämpötilan sai oikeasti niin viileäksi kuin halusi, tai siis niin viileäksi kuin muu perhe antoi periksi.

Perjantaina kävimme ensin vaihtamassa rahaa, rahanvaihtopaikka löytyi ihan nurkalta. Sitten tutustuimme jalkaisin lähiympäristöön, ja totesimme olevamme aivan ydinkeskustassa. Lähimpään ruokakauppaan matkaa oli sata metriä, ja siinä matkalla oli jo useampikin lähiterassi. Lähimmälle metroasemalle oli matkaa vajaat 200 metriä. Kyseinen asema oli sellainen josta pääsi kolmelle Budapestin neljästä metrolinjasta. Ennen tätä metroasemaa oli raitiovaunupysäkki ja muutama bussipysäkki. Tonavan rantaan oli kävelymatka, joten sijaintimme oli joka suhteesa aivan loistava. Illalla kun palasimme syömästä hotellillemme, huomasimme että katettu sisäpihamme oli muuttunut jalkapallon kisakatsomoksi. Pöytiä ja penkkejä oli ihan reilusti, valkokangas arviota 150 tuumainen, ja kylmää edullista olutta sai hanasta tai pullosta tiskiltä, josta oli ulko-ovellemme matkaa noin viisi metriä.Kaikkiaan siis aivan erinomainen perjantai ja 13. päivä tällä kertaa. Mikään ei mennyt pieleen tai epäonnistunut, päinvastoin päivä oli täynnä positiivisia yllätyksiä. Niin no, pakko myöntää yksi epäkohtakin, ulkolämpötila oli noin 30 astetta ja taivas lähes pilvetön. Toisaalta meidänkin perheestämme puolet oli sitä mieltä että sää oli muka parempi kuin Suomessa...

Seuraavan päivän aloitimme hankkimalla kaikille viikon kestävät matkakortit. Niiden hankinnassa kohtasimme ensimmäiset ongelmat. Vaimon pankkikorttia käytimme metroaseman automaatissa, mutta mitään lippuja emme saaneet. Edelleen on epäselvää katosiko lippujen hinta tililtä vai ei. Aikamme ihmeteltyämme ja kyseltyämme tajusimme että yksi kerros alempana metroasemalta löytyi lipunmyyntiluukku, jossa pääsimme asioimaan automaatin sijasta ihmisen kanssa. Saimme lippumme ja lähdimme testaamaan Budapestin joukkoliikennettä. Se olikin aivan loistava. Tosin menimme ekana päivänä kerran metrolla ja kerran bussilla oikeata linjaa mutta väärään suuntaan. Vuoroja kulki kuitenkin niin tiheään, ettei odotusaika ollut koskaan pitkä. Metroa odotimme keskimäärin alle kaksi minuuttia, busseja, ratikoita ja johdinautoja maksimissaan viitisen minuuttia eikä paikallisjunaa tai Tonavaa myöten kulkevaa vesibussiakaan tavinnut juurikaan odotella. Ja kaikki nämä liikennevälineet samalla lipulla, jota piti näyttää vain jos tarkastaja sattui kohdalle. Isommilla metroasemilla oli tarkastajat lähes aina, mutta muuten jouduimme lipun kaivamaan esiin vain kertaalleen bussissa. No vesibussiin noustessa se kyllä myös kysyttiin. Kaikissa näissä liikkumisvälineissä oli useimmiten tilaa sen verran, että pääsi istumaan heti tai ainakin hetken päästä. Todella toimiva kokonaisuus, kunhan oppi lukemaan karttaa ja metrokarttaa. Kaikki tiedot näissä oli vain unkariksi, mutta kyllä niihin pienellä totuttelulla ainakin tällainen "suunnistusperhe" hyvin pääsi kärryille.

Muutenkin oli Budapestissa hyvin harvoin missään minkäänlaisia opasteita tai selityksiä millään muulla kielellä kuin unkariksi. Kadulla jos joltain yritit englanniksi jotain kysyä, niin yleensä he vain pudistelivat päätään. Myöskään palveluammateissa olevat eivät paljonkaan englantia hallinneet, saksaa ilmeisesti hiukan paremmin. Kerran johdinautolla matkustaessamme se hajosi. Kesti tosi pitkään ennen kuin matkustamon puolelle siirtynyt kuljettaja sai meidät ymmärtämään että meidän täytyy nyt poistua siitä laitteesta, kun se on hajonnut. Loppujen lopuksi yksi toinen matkustaja osasi pari sanaa eglantia, ja me oivalsimme mistä oli kysymys. Sen verran tuo rikki mennyt laitekin vielä liikkui, että pääsi omin voimin alta pois.Seuraava johdinauto tuli kyllä sitten heti muutaman minuutin päästä, ja sillä kertaa se tuli myös kunnolla täyteen, koska siinä oli siis kahden vuoron matkustajat.

Taitaapi tästä tarinasta tulla sen verran pitkä, että lopettelen tällä erää ja jatkan tässä lähipäivinä ainakin nähtävyyksistä, ravintoloista, hintatasosta ja yleisestä kaupungin ilmeestä.