Jatkoa kokemuksista vähän reilun viikon mittaiselta Budapestin matkalta, josta kotiuduimme toissapäivänä.

Aamupalan laitoimme aina huoneistossamme, ennen lähtöämme päivän seikkailujen pariin. Vaikka lähimmät kauppamme olivat pieniä ja paikallisen mittapuun mukaan kallita, ei aamupalatarpeiden ostamiseen saanut kovin paljoa forintteja kulumaan. Tuoreet irtosämpylät olivat hinnaltaan siinä 20 forinttia kappale. Kun lisäksi osti juustoa, kinkkua, jugurttia, leivonnaisia, vettä ja vähän olutta, saattoi saada kassin täyteen ja forintteja kulumaan 2000-3000. Tuhat forinttia on noin 3,30 euroa, joten kymmenellä eurolla sai neljän hengen aamiaistarpeiden lisäksi päivän vedet ja vielä iltakaljatkin. Pari kertaa ostin myös pullon unkarilaista viiniä, eikä sekään järin kallista ollut. Pikkukaupan arviolta parinsadan erilaisen punaviinipullon valikoimasta suunnilleen puolet oli hintaluokassa alle 1000 forinttia, ja halvimmillaan punaviinipullot olivat alle 500 forinttia (1.65 euroa). Summassa valitsemani pari pullollista olivat molemmat ihan juotavia perusviinejä.

Päivällä ja illalla söimme sitten useimmiten jossain ravintolassa tai vastaavassa. Niissä oli hintahaitaria tosi paljon, samoin eroja laadussa ja palvelussa. Edullisin illallinen juomineen jonka me söimme, taisi olla kiinalaisessa ravintolassa ja hinnaltaan neljältä hengeltä euroina alle kolmen kympin. Kalleimmillaan maksoimme tippeineen reilut 70 euroa. Kaikkein edullisimmissa tai toisaalta kalleimmissa paikoissa emme käyneet. Nämä hintaesimerkit olivat keskustan hintoja kävelymatkan päästä kämpältämme. Parasta ruokaa saimme varmaankin intialaisessa Thai Mahal ravintolassa, jonne oli vähän pidempi matka kävellä. Takaisin tulimmekin sitten metrolla. Tämän paikan poikamme pongasi netistä, kun halusi intialaista ruokaa. Siellä palvelukin oli hyvää, mikä ei suinkaan ollut itsestään selvyys kalliimmissakaan paikoissa. Myöskään lasten listaa ei kovin monesta paikasta löytynyt, ja muutenkaa kaupunki ei tuntunut kovin lapsiystävälliseltä. Jos poikamme esimerkiksi yritti metsästää tarjoilijaa saadakseen vaikka toisen Cokiksen, niin ei tarjoilijat yleensä olleet häntä näkevinään.  Intialaisessa oli hyvän ruuan lisäksi myös hyvä palvelu. Hiukan jäi siellä kuitenkin epäselväksi, oliko aterian päätteeksi kaikille tuoduissa metallisissa pienissä kipoissa sormien pesuvettä vai teetä. Vesi oli kuulemma lämmintä ja siinä oli sitruunan lohko. Lapset olivat jo ehtineet siinä sormensa huljuttaa, kun vaimo väitti sen tuoksuvan teelle. Kielsin vaimoa kuitenkin sitä juomasta, vaikka silloinhan kaiken todennäköisyyden mukaan meistä ainakin joku olisi toiminut niin kuin kuuluu...

Kansainväliset ketjut olivat ruokapuolella hyvin edustettuina. Lasten toivomuksesta tuli käytyä Mäkkärillä, Burger Kingissä ja Starbucksilla pariinkin kertaan. Itse olisin voinut nuo kaikki jättää hyvin väliin, enkä esimerkiksi Starbucksista mitään itselleni ostanutkaan. Olen ehkä vähän vanhanaikainen, kun en ymmärrä miksi pitäisi maksaa yli tuhat forinttia erikoiskahvista. Pojalle se tuntui olevan tärkeätä, juomasta otettiin ensin kuva kännykällä ja läheteltiin sitä kavereille, sen jälkeen väitettiin että se maistuu hyvältä ja nautiskeltiin. Kalleimman välipalan taisimme saada Hard Rock Cafeen terassilla. Juomat ja pikkupurtavat maksoivat noin 20 000 forinttia. Toisaalta rahalle sai vastineeksi ehdottomasti ystävällisimmät ja kielitaitoisimmat tarjoilijat, jotka huomioivat myös lapset. Tarjoilija esimerkiksi näppäili pojan kännykkään wifin salasanan, että sujui annoksen odottelu mukavasti. Siinä terassilla istuessamme katselimme lähettyvillä olevaa "elävää patsasta", joka oli kooltaan kääpiön kokoinen. Se seisoi aivan liikkumatta kumarassa alaspäin tuijottaen. Aloimme jo miettiä että onko se ollenkaan oikea ihminen. Asia selvisi kun erään turistin arviolta noin kuusi vuotias pikkupoika tempaisi reippaasti patsaan hatun käteensä. Alta paljastui patsas, ei siis oikea ihminen. Meidän lisäksi nauru maittoi muillekin tilannetta seuranneille.

Katukuvassa näkyi varsinkin keskustassa runsaasti henkilöitä jotka pyrkivät hyvin aktiivisesti tyrkyttämään milloin minkäkinlaista palvelua tai esitettä. Niitä sai välillä tosissaan väistellä, että pääsi eteenpäin liikkumaan. He olivat yleensä myös melko kielitaitoisia. Eräs heistä huuteli Juhannusaattona peräämme " hauskaa vappua". Valistimme häntä että nyt on Juhannus eikä mikään Vappu. Seuraavan kerran hänet nähdessämme hän huuteli jo hyvissä ajoin meidät nähdessään jälleen "hauskaa vappua", joten ei hänen kielitaitonsa tainnut sitten kuitenkaan aivan päätähuimaava olla.

Kaduilla oli myös näkyvillä jonkin verran kerjäläisiä ja alkoholisoituneita asunnottomia nukkumassa tai juomassa puiston penkeillä tai jalkakäytävillä. Ei heistä kuitenkaan varsinaista vaivaa ollut, he eivät olleet mitenkään aktiivisia kerjätessään, eivätkä edes kovin meluisia ryypätessään. Autokanta oli melko Skoda voittoista, mutta ei mitenkään silmiinpistävän ikääntynyttä. Kyllä liikkeellä oli myös runsaasti kalliimpia autoja, uudehkoja Porcheja, Bemareita ja isoja Mersuja, mutta niissä oli kyllä usein länsimaiset rekisterikilvet. Näimme myös muutamia persoonallisia Trabantteja, osa niistä ihan normaalikäytössä muun liikenteen mukana. Mielenkiintoisin yleisellä kadulla liikkuva härveli oli eräänlainen puinen katettu vankkuri, jossa oli kummallakin sivulla kuusi polkijaa naamat vankkurin keskustaan päin. Vankkurin keskellä oli baaritiski, josta tarjoilija kaateli hanasta olutta laseihin, että polkijat jaksoivat pitää härvelin liikkeellä. Näimme tuon kapistuksen useamman kerran, ja aina siitä lähti melkoinen meteli polkijoiden laulaessa tai muuten pitäessä mekkalaa. Edessä istuvaa kuskia lukuunottamatta siinä näytti aina kaikilla olevan oikein hauskaa. Mitähän suomalaiset viranomaiset tuumaisivat jos tuollaisen rakentelisi, ja lähtisi sillä hyvän porukan kanssa vaikkapa juhannusajelulle keskustaan...

Taidan vielä kerran katkaista tarinan kesken, ettei tule liikaa kerralla. Nyt kun olen edelleen lomalla, niin enköhän saa huomiseksi aikaiseksi vielä yhden aiheeseen liittyvän päivityksen. Ovat ainakin nähtävyydet vielä kertomatta.