Nyt kutsuu mua Kuusamo.

Tänään jatkoimme lomamatkaamme Kuopion Rauhalahdesta kohti Kuusamoa. Vaimo sitten keksi siinä tien päällä että olisi mukava kuulla pitkästä aikaa tuo vanha Dannyn hitti, jossa lauletaan että "nyt kutsuu mua Kuusamo". No eipä siinä kauaa mennyt, kun poikamme yhdisti jonkin mukaan ottamistaan härveleistä autoradioomme, ja haki Spotifaista tuon klassikkokappaleen. Sitten jatkoimme juttua toivoen vuoronperään kappaleita, joissa mainittiin jokin paikkakunta. Itse osallistuin tähän ajanvietteeseen muutamalla hyvällä Juicen kappaleella: Juankoski here i come (kirjoitetaan ja lausutaan ehkä toisin), Hauho ja on kulttuuri saapunut Ähtäriin. Kun matka on pitkä, pitää aina jotain ajanvietettä keksiä.

Edellisen yön vietimme siis Kuopion Rauhalahdessa. En suosittele. Oli jotenkin vähän joka suhteessa pettymys, ainakin minulle. Alue kokonaisuudessaan oli jotenkin teennäisen tuntuinen. Paljon oli yritetty, mutta laatu oli vähän jäänyt puolitiehen. Olimme huoneistohotellin puolella. Se oli melko kolkko rakennus, käytävä keskellä ja huoneistot molemmin puolin. Kylpylä oli melko pieni, ruoka suoraan sanottuna huonoa, eikä mieltä ylentänyt hirveästi loppu illan palohälytyskään. Tytär oli jo pakenemassa sukkasillaan käytävään ja poika hädissään pakkaamassa teknisiä hupilaitteitaan reppuunsa, kun saimme heidät vaimon kanssa rauhoittumaan. Ei ole savua, ei ole tulta, kyseessä siis väärä hälytys. Respaan soitettuamme selvisi että jossain huoneistossa oli otettu vähän reilummin löylyä saunan puolella, ja kun ovi oli avattu oli kuuma löylyilma laukaissut hälyttimen. No heti siinä kymmenen minuutin jälkeen lakkasivat todella äänekkäät kellot käytävällä soimasta.

Tänään lauantaina sitten ajeltiin Kuopiosta Kuusamoon, Rukalle. Ajoaikaa tänään suunnilleen viisi ja puoli tuntia, eli ihan riittävästi. Tuo nyky tekniikka mahdollistaa lapsillekin monenmoista ajankulua. Poika oli jossain tiedonvälitys systeemissä muiden suunistustapahtuma Finn vitoselle  tulevien kanssa. Siellä jaettiin melko lailla reaaliajassa kuulumisia matkan etenemisestä. Jossain vaiheessa lähellä Kuusamoa huomattiin että eräs lasten ja vaimon kanssa  samaan suunnistusseuraan (Lynx) kuuluvan pojan kaverin autokunta eteni suunnilleen samoissa kohdissa meidän kanssa. Parin päivityksen jälkeen selvisi, että kyseessä oli sama auto, jonka olin viimeisen vartin aikana ohittanut kahteen kertaan... Siis ennen ja jälkeen pojan puskapisu taukoa. Vaimo väitti että se on jotenkin noloa. No hetken päästä parkkeerasin Kuusamon Prisman pihaan heidän autonsa viereen (oltiin käyty välillä tankkaamassa), sattumalta. Mutta kun sieltä pois lähtiessä he tulivat autolleen meidän kanssa samoihin aikoihin, ei vaimo suostunut että olisin päästänyt heidät lähtemään ennen meitä, kun lupasin ohittaa heidät kolmanen kerran...

Poroja on tietysti kiva nähdä, mutta muutama oli vähän liiankin lähellä. Joillakin Lynxiläisillä oli sattunut myös poron osumia autoon, joista me onneksi kuitenkin olemme ainakin tähän asti välttyneet.

Vuokramökkimme on tosi hieno. Todella isosta kelosta tehty, neliöitä tasan sata. Vessoja kolme, saunoja vain yksi, mutta ihan hyvä. Rakennettu pari vuotta sitten, ja varustus erittäin kattava. Kyllä tässä kelpaa kerätä voimia vaativiin suunnistuskilpailuihin, ja omaan huoltajan vaativaan tehtävääni. Huomenna alkavat siis sitten tositoimet kilpailujen suhteen. Palaan aiheeseen, kunhan ehdin.