Olemme perheen kanssa Rukalla vuokramökissä. Perhe osallistuu Finn5 rastiviikon kilpailuihin, itse olen mukana lähinnä vain lomailemassa.

Keskiviikon kilpailut sujuivat perheeltä ihan hyvin. Kaikki löysivät rastit, ja suoritukset olivat kullakin omaa keskiarvoaan parempia. Varsinkin poika nosti kokonaissijoitustaan ihan hienosti, ja alkaa jo olla yhteistuloksissa suunnilleen siinä puolivälin kieppeillä, mikä oli tavoitekin.

Keskiviikko oli aamusta vähän sateinen, joten pysyttelin itse päivän mökillä. Iltapäivällä alkoi sitten taas aurinkokin paistaa, joten lähdimme vielä vähän reippailemaan. Tytär jäi kuitenkin nyt vuorostaan mökille, hän ei innostunut lähtemään mukaan patikkamatkallemme Ruka tunturin yli Rukakeskukseen ja takaisin. Joskus menomatkan puolivälissä poika sai kännykkäänsä viestiä suunnistuskavereiltaan, ja lähti sitten vähän reippaampaa vauhtia tunturin ylitykseen ja kavereita tapaamaan. Vaimon kanssa  jatkoimme kahdestaan rauhallisempaa vaellustamme. Melko tarkkaan tunti tuohon menee aikaa per suunta, nyt kun reitti on jo tuttu, eikä tule eksymisen takia ylimääräisiä kiemuroita matkalle.

Perillä Rukakeskuksessa hämmästelin jälleen samaa asiaa, johon törmäsin jo viime vuonna Kainuun Rastiviikolla Vuokatissa. Eli miten on mahdollista että viiden tuhannen suunnistajan ja heidän huoltojoukkojensa keskuudesta ei löydy käytännössä ketään jota kiinnostaisi ottaa kylmä olut terassilla auringon paistaessa. Voisi jotenkin kuvitella että pieni Rukakeskus kuhisee iltaisin väkeä ihan tungokseen asti, mutta ei. Siinä lähes vieräkkäin olevilla kolmella terassilla näkyi yhteensä neljä asiakasta. No, eipä tarvinnut jonotella.

Torstai oli sitten taas kisojen suhteen välipäivä. Nukuimme pitkään ja lähdimme aamupäivällä Kuusamoon shoppailemaan. Intersportissa oli alennusmyynti, ja kyllä sieltä "sporttiselle" perheellemme löytyikin iso muovikassillinen "tarpeellista" kaapin täytettä. Sen jälkeen kävimme Maalaismarkkinoilla, josta sitten mukaan tarttui jonkun paikallisen leipomon hervottoman isoja viinereitä, ja lapsille tietysti aina niin tarpeellista metrilakua. Prismassa sitten kävimme vielä täydentämässä mökkiasumisessa tarvittavaa ruokapuolta.

Iltapäivän ja illan ohjelmassa oli sitten lähinnä Kuusamosta ostettujen frisbee kiekkojen heittämistä ja etsimistä. Tuossa läheisellä Itärinteelläkin on laiteltu frisbeegolf koreja tunturin rinteeseen vapaasti käytettäväksi. Lasten käsissä vaan tuppaavat kiekot aina välillä lentämään mitä omituisempiin piilopaikkoihin. Siinähän se aika sitten mukavasti kuluu niitä etsiskellessä. Tänään on vielä ohjelmassa lätyn paistoa, taikinan tein juuri valmiiksi. Huomenna jatkuvat kisat sprintti-osuudella, joka on pojan mielestä mukavin osuus. Lauantaina on sitten vuorossa viimeiset koitokset, ja niiden jälkeen yli 700 kilometriä autolla etelän suuntaan.