Ollaan Kuusamossa, Rukalla Finn 5 rastiviikolla. Tänään oli kisoissa välipäivä, joten piti keksiä muuta ohjelmaa.

Poika suunnitteli alunperin että mentäisiin Kuusamon Tropiikkiin, siis kylpylään. Kylpylässä tuli kuitenkin käytyä jo tulomatkalla Kuopion Rauhalahdessa, joten jotain uutta piti keksiä. Lähistöllä olevaan Angry Birds puistoon meno oli seuraava ajatus, varsinkin kun sinne oli menossa pari seurakaveriakin. Netistä paikkaa tarkemmin tutkittuaan, hän totesi paikan kuitenkin olevan varustukseltaan melko heppoinen, ja vähän ehkä nuoremmille suunnattu. Seuraava idea, joka sitten myös toteutettiin, oli meno Riisitunturin kansallispuistoon.

Niinpä sitä sitten aamiaisen jälkeen lähdettiin Lappiin. Rukahan sijaitsee Pohjoispohjanmaalla, kun taas Posio, johon suuntasimme, on Lapissa. Jo automatka oli lapsille uusi kokemus, sillä heille ei ollut entuudestaan tuttua kulkea lähes 20 kilometriä hiekkatietä, jossa silti pystyi ajamaan normaalia mantienopeutta. Tai ainakin melkein, kun eräänlainen nopeuden rajoitin istui vieressäni. Sen jälkeen tullut tie oli myös kokemus lapsille. Tämä tie oli kyllä päällystetty, mutta niin kapea, että siinä oli tasaisin välein merkityt leveämmät ohituspaikat. Viimeinen neljä kilometriä oli sitten metsäautotietä, jossa oman jännityksensä toivat muutamat vastaan tulevat autot.

Edestakaisella automatkalla jouduimme noin kymmenkunta kertaa hiljentämään ja välillä lähes pysähtymään porojen vuoksi. Tuntuihan se alkuun ihan eksoottiselta, mutta kyllä siihenkin pidemmän päälle alkaa suhtautua suunnilleen sillä mielellä, että joko taas.

Kansallispuistossa patikoimme lyhyimmän reitin, joka oli pituudeltaan reilut 4 kilometriä. Tytär ei suostunut pidempiin vaihtoehtoihin. Maisemat olivat todella hienoja, ja reitit erittäin hyvin merkittyjä. Minäkään en olisi siellä pystynyt eksymään. Heti alkumatkasta oli hienoja naavan valtaamia kuusia, ja muita pystyyn kuolleita puita ja kokonaan tai osittain kaatuneita, edelleen kuitenkin hengissä olevia puita. Ehkä hienoin yksittäinen puu oli ristitty nimellä Tapion pöytä. (Pöytään tarjoilua ei kuitenkaan näkynyt, vaikka jo vähän janottikin) Tämä puu oli kuusi, joka ei kasvanut juurikaan pituutta, mutta sitäkin enemmän leveyttä. Runkon paksuus oli halkaisijaltaan reilut 30 senttiä, mutta puun korkeus vain parisen metriä jos sitäkään. Oksia oli tosi tiheässä, ja ne olivat hyvin pitkiä. Hauskan näköinen ilmestys.

Reittimme kulki Riisitunturin huipulle, josta avautui hienot maisemat joka suuntaan. Myös Ruka tunturi näkyi sieltä hyvin, ja oli myös helppo tunnistaa lasketteluhisseistään. Sää oli turhankin kuuma, siinä vaiheessa suunnilleen 27 astetta. Kiukkuisia ja välillä isojakin paarmoja oli liikkeellä sen verran tiheään, ettei kovin pitkijä maisemanihailu taukoja voinut pitää. Saimme silti kierrokseen aikaa kulumaan vähän yli puolitoista tuntia. Ihan riittävä kierros tuossa lämpötilassa.

Takaisin tullessa poikkesimme Korpihilla nimisessä kahvilassa, jonka poika oli myös netistä valmiiksi pongannut. Paikka oli ihan hieno, ja siellä oli myös myynnissä monenmoista heidän käsintekemäänsä herkkua, sekä myös joitain käsitöitä. Hintataso oli aika korkea, pieneen välipalaamme meni yli 40 euroa.

Loppupäivä menikin sitten Rukakeskuksessa ja mökillä. N.yt illan suussa lähti muu perhe uimaan Länsirukan puolelle. Poika halusi hilpaista tunturin yli jalkaisin, että pääsee parantamaan minun aikaani (tuohon suuntaan lähes kaksi tuntia, takaisinpäin 44 minuuttia). Huomenna sitten taas kisat jatkuvat. Toisessa osakilpailussa tytön tilanne kokonaissijoituksessa hiukan parani, pojalla vähän heikkeni. Molemmat saivat joka tapauksessa hyväksytyn suorituksen, eli kaikki rastit löytyi ja jopa oikeassa järjestyksessä. Vaimon kuntosuunnistus vei toisella kertaa aikaa lähes kaksi tuntia, mutta myös hänellä rastien löytämisen suhteen täydellinen suoritus. Näistä lähtökohdista on hyvä jatkaa huomenna.