Ollaan Kuusamon Rukalla. Vaimo ja lapset osallistuu Finn vitosen rastiviikolle. Lapset kilpailevat, vaimo osallistuu kuntorasteille.

Ensimmäinen kilpailupäivä on pulkassa. Lapset saivat molemmat hyväksyttävän ajan, eli ihan tavoitteiden mukaan edetään. Pojan tavoite on olla lopputuloksissa (viisi osakilpailua) paremmassa puoliskossa. Tänään ei mennyt ihan putkeen, yksi suo oli kuulemma väärässä paikassa. Mutta kun katsoi rastivälien välisiä aikoja, olivat ne tuota yhtä työtä teettänyttä rastia lukuunottamatta ihan tavoitteen mukaisia, joten edelleen on hyvät mahdollisuudet päästä lopputuloksissa tavoitellulle tasolle. Yhdellä rastivälillä poika ihmetteli, miten joku voi äänestä päätellen tulla noin lujaa ylämäessä ohi. No pieni vilkaisu takaviistoon selvitti asian, sieltä porhalsi pari poroa isoa lujaa eteenpäin. Ehkä ne ei tykännyt, että ihan yllättäen niiden kesärauhaa oli tullut häiritsemään reilut viisi tuhatta suunnistajaa...

Tyttären ainoa tavoite on löytää rastit. Suunnistus ei kuitenkaan ole hänen ykkösharrastuksensa, tasapainottaa kuitenkin mukavasti näin kesäisin talven muodostelmaluistelu harrastusta. Tytär pysyi hyvin tavoitteessaan, kaikki rastit löytyivät. Osallistujia oli sarjassa 57, mutta vaikka tyttären sijaluku alkoi viitosella, ei hän ollut läheskään viimeinen. Pojan sijoitus oli ekan päivän jälkeen 40 ja jotain, osallistujia  suunnilleen reilut seiitsemänkymmentä. Vaimo käy ihan vain asian kannatuksen vuoksi kuntorasteilla, joten yllätyin kun tuloksissa oli hänen taakseen jäänyt noin 90 suunnistajaa, ja sijoitus oli 30 ja jotain. No asiaa ehkä vähän selvitti se, että vaimo oli näin ekana päivänä valinnut kolmesta eri vaikeusasteesta helpoimman ja kahdesta eri radan pituudesta lyhyemmän.  Hieno suoritus joka tapauksessa!

Itselle päivä oli melko yksitoikkoinen. Tehtävänäni oli ajaa auto kisapaikalle. Jouduimme jäämään P 5 parkkipaikalle, joka oli sen verran kaukana kisakeskuksesta, että sieltä oli bussikuljetus loppu matkan. Kisakeskus ja maalialue oli melko ahdas pelto tämän kokoiselle (yli 5000) porukalle. Minä en ole kovin innostunut väenpaljoudesta, ruuhkasta ja jonottamisesta, joten melko pian sen jälkeen kun perhe oli löytänyt kiintopisteen suunnistusrepuille muiden Lynxiläisten joukosta, lähdin omille teilleni. Eli toisin sanoen makkarakojun kautta takaisin parkkipaikalle, auton luo. Minua ahdistaa kuitenkin huomattavasti vähemmän 300 autoa kuin 5000 ihmistä.

Parkkipaikalla kiersin sitten katsomassa kaikkien autojen rekisterikilvet. Olenko siis tullut hulluksi? En. Harrastan rekkari pongausta, ja nyt on vuorossa numero 200. Tuntuu olevan kiven alla, ei löytynyt, vaikka läheltä meni moni. Loput kolmisen tuntia sitten istuskelin autossa radiota kuunnellen ja perhettä odotellen. Vuorossa oli Formulaviikonloppu, mutta radiosta tuli aiheeseen liittyvää ohjelmaa yllättävän vähän. Lopputuloksista ei voi muuta kuin todeta, että Suomalaisten kuskien suhteen viimeistään nyt on sukupolven vaihdos tapahtunut. Hyvä Bottas, hyviä eläkepäiviä Räikkönen. Suuri kiitos Räikköselle erittäin hienosta ja viihdyttävästä urastasi, johon moni ei pysty.