Tänään on Finn vitosissa toinen kilpailupäivä täällä Kuusamon Rukalla. Itse en tänään mennyt kisapaikalle, vaan jäin harrastamaan omatoimista patikointia lähimaastoon.

Perheen lähdettyä kisailemaan, päätin lähteä poikkeamaan Länsi Rukan puolella olevassa Rukakeskuksessa. Mökkimme sijaitsee Itä Rukan puolella, ja Rukakeskukseen on matkaa tietä myöden noin 5,5 kilometriä. Google Mapsin mukaan jalkaisin pääsee oikaisemaan, jolloin matkaa kertyy vain 3,3 kilometria, ja aikaa siihen menee 45 minuuttia per suunta. Siis aivan sopiva pikku lenkki meikäläiselle näin alkajaisiksi.

Tulostinta ei tietenkään ole mukana, vaikka tämä läppäri matkassa onkin. Mutta eihän se haittaa, eipä tuossa reitillä ole kuin pari risteystä, jotka laitan huolellisesti paperille muistiin. Yhdellä tiellä ei näytä olevan nimeä, mutta eiköhän se sieltä löydy, kun ei kartassa näytä juuri muitakaan teitä olevan. Koska matka on noin lyhyt, ei tarvitse suotta ottaa juotavaa mukaan painolastiksi, eväistä puhumattakaan. Kukkaro kuitenkin taskuun, niin voi sitten Rukakeskuksessa käydä terassilla virkistäytymässä. Kello on osimoilleen kymmenen, kun lähden liikkeelle. Mittari näyttää varjossa jo 23 astetta, taitaa olla tulossa lämmin päivä. Aurinkolasit olisin ottanut mukaan, mutta olivat näköjään sitten jääneen autoon, joka oli tässä vaiheessa jo kuitenkin matkalla kohti kisakeskusta.

Jäähdytetystä mökistä ulos mennessä huomasi että lämpöä oli meikäläiselle kyllä liikaa. Ei nimittäin näkynyt sitä varjoa, jossa lämpö olisi ollut vain sen 23 astetta. Olisi ehkä kannattanut vähän juoda varastoon ennen patikointia, kun tuntui tulevan jano saman tien. Suunnistuksen alku oli helppoa, ensimmäinen vajaa kilometri mentiin reittiä, josta autolla aina tullaan mökille. Ensimmäinen risteys josta piti kääntyä oikealle, löytyi myös helposti. Sitten piti vaan etsiä se nimetön tie vasemmalle, joka menee tuon pienen Rukatunturiksi kutsutun nyppylän yli. Siitä alkoivat vaikeudet. Ei siellä mitään tietä näkynyt. Tai sellaisia pieniä näkyi montakin, vaikka  piti olla vain yksi...

No eihän se nyt niin vaikeaa ole, ajattelin. Jos kerran pitää mennä itärinteeltä länsirinteelle, niin kiivetään vaan ensin ylös, ja mennään toista puolta alas. Helppoa kuin heinänteko, siis toimeksi. Eihän siinä voi mitenkään eksyä, eihän...

Ylös meno oli tuossa kuumuudessa meikäläiselle melko haastavaa, vaikkei kantamuksia ollutkaan. Jostain kumman syystä siellä tuli vähän väliä risteyksiä eteen, oli siellä välillä jotain kylttejäkin, mutta missään ei puhuttu mitään länsirinteestä tai Rukakeskuksesta. Olisikohan sittenkin pitänyt tutkia sitä karttaa ennen lähtöä vähän tarkemmin... Jossain vaiheessa sitten olin mielestäni jo kovinkin korkealla, ja kun eteen tuli taas risteys, josta toinen tie meni oikealle ylös ja toinen vasemmalle alas, valitsin jälkimmäisen. (Myöhemmin minulle selvisi, että valinta oli väärä.) Matkanteko muuttui heti huomattavasti helpommaksi. Kohta sen jälkeen näin pari porolaumaa, joissa oli yhteensä yli sata poroa. Tarkkaa lukumäärää en jaksanut laskea, sen verran paljon niitä oli. Kelloa katsoessa huomasin että 45 minuuttua oli mennyt umpeen jo jokin aika sitten. Kohta pääsinkin alas, ja edessä oli tie. Kartan mukaan minun olisi pitänyt olla perillä, kun pääsen alas. No käännyin tietä myöten oikealle, koska siellä rinteillä olin viimeksi kääntynyt vasemmalle. Käveltyäni tien vieressä kulkevaa jalkakäytävää noin puoli kilometriä, tuli eteen kyltti, josta varmistui että suunta on oikea....

En silti ollut kyltistä kovinkaan innoissani, sillä siinä kerrottiin että Rukan kylään on matkaa 3,3 kilometriä.... Tämä kuuluisa suunnistussuku teki sen taas. Siinä vaiheessa oli aikaa kulunut jo reilu tunti, ja koska olin pitänyt ihan hyvää vauhtia, olin arviolta patikoinut noin neljä kilometriä. Ja jäljellä oli vielä 3,3 kilometriä. Eli jos olisin alun perin lähtenyt kulkemaan tietä myöden, eli samaa reittiä mitä olimme jo autolla pariin kertaan menneet, en olisi varmaankaan eksynyt, ja matkaksi olisi tullut 5,5 kilometriä per suunta. Nyt mietin että itse asiassa tietä myöden olisi mökille takaisin matkaa vain reilut kaksi kilometriä, kun Rukakeskukseen oli vielä 3,3 kilometriä. Jano oli jo kova, mutta kun kerran olin matkalla Rukakeskukseen, jatkoin matkaa siihen suuntaan.

Kun pääsin perille, oli lähdöstä kulunut aikaa tunti ja 50 minuuttia. Maistui muuten kylmä olut ensimmäisellä kohdalle sattuneella terassilla (aurinkovarjon alla varjossa) todella hyvältä. Toisen oluen kanssa otin sitten myös suuren, juuri paistetun munkkirinkilän, kun oli kerran jo lounasaika... Oikein hyvältä sekin maistui. Siinä terassilla istuessa aloin sitten pohdiskella että mitenköhän tästä sitten itsensä takaisin mökille järjestäisi. Vähän olin jo ehtinyt suunnitella taksimatkaa, kun sitten sivusilmällä huomasin, että yksi sellainen laskettelupaikan tuolihissi oli jostain syystä toiminnassa. Vähän kun asiaa tarkemmin tutki, oli hissi kesäkäytössä nimellä maisemahissi. Siitäpä sitten syntyi hieno idea, hissillä ylös ja toista puolta alas, niin tuota pikaa olen taas mökillä. Helppoa kuin heinänteko! Ja kieltämättä vähän yllättäen homma myös tosiaan toimi. Rukakeskuksen terassilta vuokramökin jääkaapille tasan 44 minuuttia. Hyvä minä. Helppoa tämä suunnistus.

Huomenna on perheen kilpailuissa sitten vuorossa välipäivä. Saa nähdä mitä keksimme välipäivän ratoksi. Pojalla tuntuu olevan jo kovasti suunnitelmia huomisen varalle. Niistä sitten ehkä tarinaa taas jossain vaiheessa.