Sitä sitten ollaan vihdoin koiraperhe. Tuntuu kieltämättä vähän oudolta, vaikka asian tähän pisteeseen kehittyminen on ollut tiedossa jo useamman kuukauden. Tälläkin hetkellä täytyy olla skarppina, ettei liikaa liikuttele vasenta jalkaansa. Se kun sattuu olemaan juuri nyt uuden perheenjäsenemme tyyny...

Koiramme nimestä meinasi syntyä oikein ongelma, kun ei millään meinattu keksiä sopivaa. Oli vähän ajateltu että kutsumanimi annetaan koiran virallista nimeä jollain lailla mukaellen, vaikkei se luonnollisesti mitenkään pakollista olekkaan. Jos pennuksemme olisi kennelin pitäjä valinnut Ronaldon, olisi nimi ollut ilman mitään ongelmia Roni. Meille kuitenkin valittiin pentu nimeltä A Litle Titan Casillas. Tälle pennule olin itse ehdottanut kutsumanimeä Casi (lausuttuna kasi), ja myös kennelin omistaja oli tällä nimellä pentua välillä kutsunut. Mutta muulle perheelle se ei sopinut, joten piti keksiä jotain muuta. Minun ehdotuksiani olivat jatkossa Niki ja Nikki (titanikista väännettyjä), mutta ne eivät saaneet kannatusta. Lapset sitten keksivät että se voisi olla Tintti, lempinimeltään Timi. Kennelin yksi koirista on nimeltään Tintti, joten päädyimme sitten lopulta siihen että koiramme on nimeltään Timi. Ihan hyvä nimihän se on, ja kyllä siihen on näin vuorokaudessa jo jollain lailla jopa tottunut.

Pentuna Tintti on ollut alusta asti minun suosikkini. Siihen on vaikuttanut varmasti se, että itse olisin halunnut koiraksemme jonkun vähän isomman rodun edustajan. Tintti oli alusta asti pentueensa suurin ja (ainakin minun silmissäni) kaunein, joten mielellämme hänet meille otimme. Tintti on luonteeltaan rohkea ja reipas, tuli esimerkiksi ensimmäisenä pentuna itse ulos pentulaatikosta. Luonnetestissä hän pärjäsi myös erinomaisesti, ei hätkähtänyt ollenkaan outoja ja uusia tilanteita joihin hänet siinä laitettiin. Mitä sitten jos nostetaan pöydälle seisomaan hänelle entuudestaan tuntemattoman ihmisen tutkittavaksi, tai jos yhtäkkiä räpsäytetään sateenvarjo auki aivan koiran vieressä. Jos ei pienistä hetkahda, on koira silloin sopiva lapsiperheeseen. Vaikka hänestä saattaa tulla aikuisena rodun ihannemittoja hiukan isompi, ei sekään haittaa. Emme ole kuitenkaan ajatelleet hirveästi panostaa hänen näyttely-uraansa.

Tarkoitus oli että hakisimme koiran ensi maanantaina. Vaimolla on ensi viikko lomaa, ja olimme ajatelleet viettää vielä yhden mökkiviikonlopun ilman koiraa. Tyttärellä oli syksyn ensimmäiset luisteluharjoitukset tänään lauantaina 08.00-10.00, joten oli tarkoitus että tulen perjantaina mökille yksin tai pojan kanssa, ja muu perhe sitten lauantaina luisteluharkkojen jälkeen perässä. Mutta maanantaina, kun kävimme pentuetta katsomassa, selvisi ettei kennelille sopinut luovutuspäiväksi maanantai eikä edes luultavasti tiistai, joten penun kotiin tuleminen olisi venynyt keskiviikolle asti. Silloin olisi vaimon pentuvauva lomasta kulunut jo puolet, joten se ei tuntunut järkevältä. Vaimolla on perjantait vapaat, joten sovimme sitten että vaimo hakee pennun perjantaina (eilen) lasten kanssa.

Seuraavaksi piti miettiä että voidaanko nyt sitten mennä mökille ollenkaan. Seuraavat kaksi viikonloppua ovat varattu lasten suunnistuskisoille, ja koska säät ovat melko mökkisuosiollisia, päätimme tulla mökille joka tapauksessa. Saa sitten Timi näyttää kuinka sopeutuvainen se on, kun se viedään ensin pariksi päiväksi mökille, ja vasta sen jälkeen uuteen kotiin. Minä tulin töiden jälkeen suoraan mökille, ja muu perhe vähän minun jälkeeni Tampereelta kennelistä Timin kanssa. Matka oli sujunut hyvin, Timi oli nukkunut suurimman osan matkaa lasten sylissä takapenkillä. Hiukan Timiä aluksi uusi ympäristö selvästi ihmetytti, mutta eipä se edes paljon vikissyt ikäväänsä, vaikka sen tuttu perhe lukuisine koirineen ja ihmisineen olikin jäänyt menneisyyteen.

Aika raskasta tämä tietysti on alkuun myös meille, eikä pelkästään Timille. Enpä muista että koskaan ennen olisi koko perhe ollut kahdelta yöllä kaikki hereillä samaan aikaan koiraa ulkona pissattamassa. Eikä sekään ole ihan normaalia, että lauantaiaamuna nousimme kaikki aamulla kuudelta. Vaimo ja tytär lähtivät sinne luistelutreeneihin, ja meillä pojan kanssa alkoi luonnollisesti vastuullinen koiranhoitojakso...

Hyvin on Timi joka tapauksesa pärjännyt. Se syö hyvin, nukkuu riittävästi, leikkii, pissaa ja kakkaa ihan niinkuin kuuluukin, eli kaikki on hyvin. Luonteeltaan se on leikkisä, kuten koiranpennut varmaan yleensäkin. Yksin emme ole sitä vielä jättäneet hetkeksikään, joten nyt kun muu perhe on saunassa, on minulla hyvää aikaa tätä kirjoitella koira jalan päällä nukkuen. Olemme pitäneet sen näin aluksi vain täällä ylämökissä, ettei tulisi liikaa uusia paikkoja kerralla. Huomenna on sitten edessä seuraava automatka, ja uuteen kotiin tutustuminen. Päivittelen näitä kokemuksia sitten kunhan tässä taas kerkiän.