Tänään perjantaina on kulunut tasan viikko siitä, kun Timi muutti meille. Timi on shetlanninlammaskoira eli sheltti, ja se muutti meille Tampereen Kumpulassa olevasta kennelistä, jonka nimi on Flaming Snow`s. Timi täytti toissapäivänä jo kahdeksan viikkoa.

Timi vietti ensimmäiset kaksi päivää meidän kanssamme mökillä Nummi-Pusulassa. Siellä sujui kaikki hyvin, ja tutustuimme toisiimme viikonlopun aikana kaikessa rauhassa. Emme vieneet Timiä ollenkaan alhaalla rannassa olevaan saunamökkiin, vaan pidimme sen ylhäällä varsinaisessa mökissä tai sen edustalla olevalla piha-alueella. Ideana oli se, ettei tulisi pienelle koiralle kerralla liikaa uusia paikkoja ja asioita, vaan se pystyisi pikkuhiljaa tottumaan meihin ja kotiutumaan näihin sille uusiin paikkoihin. Toinen yö mökillä sujui jo edellistä paremmin, ja saimme itse kukin vähän paremmin nukuttua. Automatka mökiltä kotiin Kirkkonummelle sujui jälleen hyvin. Timi nukkui suurimman osan matkaa tyytyväisenä lasten sylissä takapenkillä.

Kotona Kirkkonummella olemme toistaiseksi rajanneet Timin käyttöön talomme yläkerran. Lapsiporteille on siis jälleen käyttöä. Ajatus jälleen tuo että Timi tottuisi ja kotiutuisi paremmin uuteen ympäristöön, ja tuntisi olonsa turvalliseksi. Koiran koko tulevalle elämälle on tärkeää, että sillä olisi turvallinen ja hyvä nuoruus, joten panostamme siihen kaikin mahdollisin tavoin. Pentua ei myöskään saisi säikäyttää millään liian rajuilla tilanteilla, jottei sille syntyisi vielä aikuisenakin häiritseviä pelkotiloja. Toisaalta on tärkeää että pentu saa jatkuvasti uusia ja erilaisia kokemuksia, jolloin sille luodaan pohja aikuisuuteen mahdollisimman monista eri tilanteista. Uusissa kokemuksissa on tärkeää että mukana on tuttu ihminen, jolloin varmistetaan ettei kokemuksista jää pelottava tai epämiellyttävä muisto. Tällaiset uudet tilanteet eivät välttämättä ole mitään kovin isoja asioita (ihmisten mielestä), mutta koiralle jotain outoa kuitenkin. Esimerkiksi eilen tuli vaimon Timiä taluttaessa kadulla vastaan ihminen kävelykeppien kanssa. Se näytti Timin mielestä ensin kovin arveluttavalta, mutta kun kyseinen kävelykeppejä käyttänyt mummeli sattui pitämään koirista, ja jäi juttelemaan ja antoi Timin haistella keppejään, niin seuraavan kerran kun joku tulee keppien kanssa vastaan ei Timiä tilanne enää pelota ollenkaan, vaan todennäköisesti päin vastoin.

Ihmisiin Timi on ainakin tottunut tosi hyvin. Meillä on kuluneen viikon aikana käynyt varmaan toista kymmentä lasten kaveria Timiä katsomassa, ja kaikille se on iloisesti häntäänsä heiluttanut ja ollut paijattavana ja leikitettävänä. Tähän varmaan osaltaan vaikuttaa se, että Timin lapsuuden Kennelissä oli kolme suunnilleen meidän lasten ikäistä lasta, joten se on tottunut aivan pienestä pitäen olemaan myös lasten kanssa tekemisissä. Myös aikuisiin ihmisiin se suhtautuu alusta asti varauksettoman myönteisesti. Vahtikoiraa siitä ei helposti saisi, mutta se ei ole kyllä tarkoituskaan. Myöskään ovikellon pimpotus ei aiheuta siinä mitään kummempaa reaktiota, kunhan vähän sivusilmällä katsoo että kukas sieltä nyt taas tuli.

Nukkumispaikaksi hommasimme Timille sellaisen oman koiran pedin. On se siinä vissiin yhdet päiväunet ottanut, muuten se pitää sitä sellaisena leikkipaikkanaan, mihin on kiva vauhdilla hypätä ja sen jälkeen riepotella ja vähän muristakin siellä kulloinkin oleville leluille. Tämän pedin paikka on aikuisten makuuhuoneessa, heti oven jälkeen oikealla. Varsinaiset yöunensa ja monet päiväunetkin Timi nukkuu ihan itse keksimässään paikassa. Eli meidän aikuisten sängyn alla. Sinne on varastoituna kaksi aktiivikäytöstä poistettua 160cm leveää petauspatjaa, jotka on molemmat kääritty rullalle. Niiden keskellä ja löysien rullien eri väleissä on monta todella kiinnostavaa ja sopivan ahdasta koloa ja sopukkaa, mihin on kiva mennä turvallisesti nukkumaan, varsinkin silloin kun minä luen sängyssä kirjaa, tai olmme jompikumpi tai molemmat itsekkin sängyssä nukkumassa.

Ruokahalu on Timillä ollut koko ajan hyvä. Se saa vielä neljä kertaa päivässä ruokaa. Yleensä se syö pennuille tarkoitettuja "nappuloita", mutta vaihtelun vuoksi se on maistanut välillä niiden lisäksi vähän ruuan tähteitä ihmisten aterioista. Maksalaatikko tuntui olevan tosi herkkua. Kaikkein eniten se tykkää kuitenkin raakaravinnosta. Annos raakaa jauhelihaa katoaa kyllä kupista alta aikayksikön. Jo pienenä Kennelissä Timi oli oppinut sisarustensa kanssa aina välillä saamaan raakaravintoa, ja kyllä me aiomme tätä jatkaa, kun se kerran tuntuu sille niin hyvin maistuvan. Timi tosin oli pentueen suurin, joten ruokailu on aina ollut sille iloinen asia, joten en usko että siitä jatkossakaan kovin nirsoa tulee. Kahdeksan viikon ikäisenä (viime keskiviikkona) Timin säkäökorkeus oli vaimon "tarkan" mittauksen mukaan 24cm, joka tasaisella käyrällä ennakoisi aikuisena noin 40cm säkäkorkeutta. Urosten ihannemitta olisi 37cm, mutta ei se ainakaan minua haittaa, vaikka se vähän ylittyisikin.

Kovista helteistä johtuen ei Timi ole saanut kovin pitkiä aikoja kerrallaan olla ulkona. Se on aika hyvin tottunut valjaisiin ja remmiin, niitä kun on vähän pakko käyttää kun on tie ihan vieressä. Olemme tehneet sille myös pienen aitauksen pihalle, ettei sen tarvitse aina olla remmissä ulkona ollessaan. Aitaus on koottu nippusiteillä yhteen lehtikompostoriksi tarkoitetuista osista. Idean saimme Kennelistä kun kävimme Timiä (ja sen emää, sisaruksia ja muita Kennelin koiria) katsomassa Tampereella. Sisäsiistiksi opettaminen on aloitettu, mutta tiedämme kyllä että se on pitkä tie, ja vielä vähään aikaan ei kannata haaveilla sen oppimisella. Yläkerran matot on rullattu suurin osa varastoon. Tilalle on otettu jonkun verran vanhoja käytöstä poistettuja mattoja, ettei joka paikassa olisi liian liukasta. Osa lattioista, varsinkin eteisessä, on peitelty tyylikkään muodikkaasti sanomalehdillä. Niitä on luonnollisesti poistettu tarkkaan kaikki terävät niitit. Tässä tilanteessa tuli pitkästä aikaa ikävä vanhaa isoa niititöntä Hesaria...

Nyt viikonlopun aikana päästämme Timin ehkä jo vähän valvotusti tutustumaan myös alakertaan.Portaisiin sitä emme päästä pitkään aikaan, koska kasvavan pienen koiran nivelille portaat eivät sovi. Pikkuhiljaa pitää alkaa myös opettaa Timille yksin olemista, sillä ensi viikolla menee myös vaimo taas töihin, ja myös lasten koulut alkavat. Siitä saattaakin syntyä aika iso haaste, kun niin rotuna kuin yksilönäkin on Timi hyvin seurallinen tapaus, eikä se tunnu kovin helposti yksikseen viihtyvän, ainakaan silloin kun on ihmisiä jossain näkösällä. Aika näyttää, toivottavasti tuokin homma vähitellen onnistuu, ja siihen otamme mahdollisimman pehmeän laskun. Vaimo on saanut luvan tulla alkuun töihin vasta puolilta päivin, ja minä taas menen sen verran aikaisi töihin että pääsen myös aikaisi pois, ettei alkuun Timin tarvitse kovinkaan pitkään yksikseen olla.

Miten Timi sitten on vaikuttanut minun elämääni? No ainakin olen nukkunut (vielä) huonommin kuin ennen. Koska menen töihin puoli viideksi, nousen ennen neljää ja menen nukkumaan illalla puoli kahdeksan. Silloin luonnollisesti muu perhe ja Timi ovat vielä hereillä ja täydessä touhussa. Makuuhuoneen ovea en enää nukkumaan mennessäni voi laittaa kiinni, koska muuten Timi ei pääsisi sinne nukkumaan. Kun perhe on mennyt vihdoin nukkumaan, herää sitä välillä siihen kun Timi tassuttelee viereeni ja sukeltaa sängyn ja sen alla olevan patjan väliin. Välillä sen pitää järsiä tai raapia nukkumapaikka itselle sopivaksi, ennen kuin se myös nukahtaa. Yhtenä aamuna olin niin väsynyt, että heräsin vasta herätyskellon soittoon (eka kerta tänä vuonna). Ihme kyllä Timi ei ollut siitä moksiskaan, vaikka heräsi kyllä tietysti häntäänsä heiluttamaan.

Yläkerrassa täytyy aina olla joku Timin seurana, ettei se joudu olemaan yksin. Töiden jälkeen kun hetkeksi oikaset sängylle pitkäksesi, huomaat hetken päästä että muu perhe on kadonnut johonkin harrastusten ja kavereiden kanssa, ja siinä sitä sitten ollaan yläkerrassa jumissa koiranvahtina. No eipä se kovin rankkaa tai ikävää puuhaa ole, mutta minä kuitenkin viihtyisin itse paremmin täällä alakerran harrastehuoneessa. Täällä kuitenkin on niin paljon sähköjohtoja, piuhoja sun muuta pikkukoiralle vaarallista materiaalia ihan lattiatasosta alkaen, ettei sitä voi tänne ilman tarkkaa seurantaa päästää vielä moneen kuukauteen. Tänään sitten kuitenkin "syöksyin" suoraan töiden jälkeen tänne alas, että saan vähän tätä päivitystä tehtyä, ja kohta lämmitän myös saunan itselleni. Huomenna minulla onkin vuorossa taas koiranhoitopäivä, kun tytär on luisteluharjoituksissa+oheisissa, ja pojalla on suunnistuskisat. Vaimo on myös kiinni suunnistuksessa koko päivän, koska kisat on oman seuran järjestämät ja hän joutuu jäsenenä talkoisiin. Hommana ilmeisesti tulosliuskien esille niittaamista sitä mukaa kun valmistuvat. No kivahan se on koiran kanssa lauantaipäivä viettää, luulisin.