Meidän Timi ei ole mikään puurokorva, vaan aito, hassunhauska liimakorva.

Eli jatkan tässä tarinaa koiranpennustamme, huomenna jo 12 viikkoa vanhasta Shetlanninlammaskoirasta, jonka kutsumanimi on Timi.

Viime viikonloppuna lähdimme jo torstaina Tampereen suuntaan. Kävimme ensin vanhempieni luona Itsenäisyydenkadulla. Timille oli ihan eka kerta kaupungin keskustassa, vaikka emme me kyllä kauaa ulkona olleet, oli vähän tiukka aikataulu, ja sadekuurokin pukkasi kohdalle. Hissi oli myös uusi kokemus, mutta eipä siinä paljon ollut ihmettelemistä, matka taittui sylissä mukavasti. Vanhempieni luona oli Timille kaikkein mielenkiintosin uusi kokemus peili. Siellä on koko vaatekaapin oven kokoinen peili, jossa olevaa "toista" koiraa täytyi käydä vähän väliä morjestamassa ja leikkiin haastamassa. Välillä oikein äänekkäästikkin murahdellen. Parasta "purtavaa" puolestaan olivat makuuhuoneen paimentolaismatot. Niitä oli ihan pakko aina ohimennen vähän haukata, kielloista huolimatta.

Seuraavaksi jatkoimme vanhempieni mökille Teiskoon, jossa oli vastassa Timille uusia ihmisiä neljä kappaletta. Eipä heistä tainnut Timiä kukaan pahemmin säikähtää, sen verran iloisesti hän taas kaikille häntäänsä heilutteli. Maasto siellä mökillä on sen verran haastava, että pidimme Timin kiinni, ettei se innostuisi itseään loukkaamaan yrittämällä mennä jostain mistä ei vielä noin pieni pentu kunnialla selviäisi. Hyvin Timi taas "kotiutui" uuteen paikkaan, söi hyvin ja nukkui yönsä rauhallisesti.

Perjantaina vaimo vei lapset Kaukajärven maastoon KLL:n suunnistuskisoihin, ja minä jäin Timin kanssa mökille. Tuli taas kerran todistettua että Timi on kaikkien kaveri. Timi löysi pari pientä mutta hänen mielestään mukavaa leikkikaveria. Aika pitkään heillä leikkiä kesti, vaikka kokoero olikin melkoinen. Timi heilutti iloisesti häntäänsä, ja tuuppasi kuonollaan leikkikavereita moneen kertaan. Kertaakaan ei Timi hampaitaan käyttänyt, totesi varmaan että siinä voisi leikkikavereille käydä huonosti, ja leikit loppua lyhyeen. Niin, nämä mielenkiintoiset uudet leikkikaverit olivat huonekärpäsiä, jotka pörräsivät mökin alas asti ulottuvissa ikkunoissa...

Kävimme luonnollisesti välillä myös ulkona, ja yhdellä ulkoilukerralla totesimme että sinne oli ilmaantunut naapurimökille myös ihmisiä. Juttelin siinä sukulaismiehen kanssa parkkipaikalla, kun yllättäen hänen koiransa huomasi tilanteen ja syöksyi mökiltä puolustamaan reviiriään melkoisella metelillä. Sitä Timi säikähti, ja nappasin sen syliini. "Nappi" tulee kuulemma yleensä hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta tämä tilanne tuli sille varmaan vähän yllättäen ja äkkinäisesti. Ehkäpä Nappi ja Timi tottuvat vielä joskus toisiinsa, jos tapaavat uudelleen ja vähän rauhallisemmissa merkeissä. Nappi oli myös uros, ja minun mielestäni rodultaan Tiibetinspanieli.

Vaimon ja lasten palattua suunnistuskisoista, lähdimme illalla vielä ennen saunanlämmitystä käymään Kennelissä, joka on Timin lapsuudenkoti. Sinne oli matkaa alle 20 kilometriä, joten matka ei ollut pitkä. Timille se oli varmaan viikonlopun kohokohta, siellä oli nimittäin vielä kotosalla yksi Timin veljistä, Ronaldo, jonka kanssa näytti olevan tosi kiva painia ja temmeltää pitkin pihaa ja taloa. Jossain vaiheessa sitten kun Timi vähän rauhoittui, mittasi Kennelin täti Timin säkäkorkeuden. Meille oli uutta että koira pitää mitatessa olla "näyttelyasennossa", joten korkeus (28cm) oli vähän vähemmän kuin omissa mittauksissa. Käyrien mukaan on vielä mahdollista ettei Timistä sitten kuitenkaan tulisi ainakaan paljon liian isoa koiranäyttelyjä ajatellen. Timi sai kovasti myös kehuja että on kasvanut erittäin sopusuhtaisesti, ja näyttäisi olevan tulossa aivan selvää näyttelyainesta. Paitsi....

 

WP_20140827_16_00_34_Pro-normal.jpg

 

Sheltin korvien kuuluu taittua eteenpäin yhden kolmasosan verran. Pysty korva on kielletty, eikä sellaisen kanssa ainakaan näyttelyyn voi mennä. No minua ainakaan ei korvan pystyyn nouseminen kyllä sinänsä yhtään häiritse, mutta kieltämättä koira on melko koomisen näköinen jos toinen korva on pysty ja toinen lurppa. Siitähän voi nuori murrosikää lähestyvä koira saada vaikka traumoja, jos meinaan sen ulkonäölle nauretaan. Mutta ei hätä ole tämän näköinen. Kennelin täti kaivoi esiin putkilon tekstiililiimaa, ja sitten vaan liimattiin korvat lurpottamaan. Helppoa ja kätevää. Mitäpä ei tuollainen nuori esiteini uros tekisi ulkonäkönsä hyväksi. No sen jälkeen Timillä on tietysti ollut uusi lempinimi, liimakorva.

 

Timi%25202_9_14-normal.jpg

 

Tässä tänään otetussa kuvassa onkin sitten jo kovan touhuamisen myötä korvan liimaukset irronneet, mutta ei ole vielä ehtinyt korva nousta takaisin pystyasentoon. Liimaus täytyy uusia, sillä sen pitäisi olla liimattuna noin kuukauden päivät, jotta vaikutuksen voisi toivoa olevan pysyvä. Molemmat korvat kannattaa liimata sen vuoksi, että ovat sitten jatkossa samanlaiset, eli samaa paria.

Tällä viikolla onkin sitten vuorossa vielä ainakin yksi uusi kokemus, eli tutustuminen paikalliseen eläinlääkäriin. Sinne on matkaa noin 300 metriä, jos oikaisee tuosta pellon poikki. Ei Timi kipeä ole, mutta rokotus on kuitenkin varmuuden vuoksi tarpeen.

Timi ei edelleenkään (onneksemme) kovin usein hauku. Mutta naukumaan se on oppinut... Kun se vaikkapa herää, ja venyttelee itseään nautinnollisesti, kuuluu sen kuonosta aivan selvästi "naaauuuu".