Joo, tiedän kyllä, mutta en anna häiritä. Jonkun mielestä voi ihan perustellusti olla huono ajankohta kirjoittaa Juhannuksesta, kun joulu on juuri lähestymässä. Minulle on kuitenkin aina hyvä ajankohta miettiä, suunnitella tai kirjoittaa Juhannuksesta. Joulustakin kyllä tulen kirjoittamaan. Heti tammikuussa. Tiedän myös, että joitakin ärsyttää kun kirjoitan Juhannuksen isolla alkukirjaimella. Minulle Juhannus on sen verran tärkeä, että se on ainakin tässä kirjoituksessa suuren alkukirjaimensa ansainnut.

Juhannus on nykyisin minulle ehdottomasti vuoden tärkein juhla. Sitä odotan aina viimeistään kevättalvesta alkaen. Aikaisempia Juhannuksia muistelen usein pitkin vuotta, ja myös hyvin usein suunnittelen seuraavia Juhannuksia etukäteen.

Lapsuuden Juhannuksista minulla ei ole kovin hyvää muistikuvaa olemassa. Ensimmäiset Juhannukset, joista edes jotain muistan, sijoittuvat Teiskon mökille. Minulla on sellainen käsitys ettei meillä erityisemmin lapsuuden kodissani Juhannusta vietetty. Siinä se meni päivänä muiden joukossa mökillä kesää viettäessä. Eräästä lapsuuden Juhannuksesta on muutama muistikuva jäänyt mieleen. Olimme Teiskon mökillä, ja meille tuli Juhannukseksi vieraita. Isäni sisko miehensä ja poikansa kanssa tuli Porista meille Juhannusta viettämään. Se jäi ehkä mieleen sen vuoksi, että silloin tuo serkkuni isä oli ottanut mukaansa jotain alkoholipitoista juomaa, ja myös joi sitä Juhannuksen kunniaksi. Muistan kuinka vanhempani sitä paheksuivat, heillä kun ei ollut tapana alkoholia juoda missään muodossa. Oli sitten Juhannus tai ei. Muistaakseni tämä serkkuni isä ei kuitenkaan aiheuttanut minkäänlaista häiriötä, vaikka hänellä Juhannuspullo olikin mukana.

Toinen lapsuuden Juhannuksiin liittyvä muistikuva on kokko. Teiskon mökillä kun katselee järvelle päin, näkyy siellä parinsadan metrin päässä järvellä Kivi. Tuolle Kivelle, joka on hyvin pieni saari, keräsivät usein sitä lähinnä olevat mökkiläiset reilusti risuja ja muuta palavaa ennen Juhannusta. Vanha puuvenekin siellä joskus oli. Juhannuksena se sitten kokkona poltettiin, jos ei ollut metsäpalovaroitus päällä. Se näkyi hyvin koko lahdelle. Joskus se jäi polttamatta, ja Kivellä olleet kokkotarpeet lykättiin Kiveltä sen viereen veteen. Tuossa on se salaisuus, miksi Kivi oli aina erinomainen kalapaikka. Noista veteen lykätyistä kokkotarpeista tuli kiven ympäristöön erinomainen ahvenien ja muiden pikkukalojen kutupaikka, jonka ympäristössä kalat viihtyivät muutenkin hyvin.

Vielä aikuisiän saavutettuanikin olin muistaakseni jonkun Juhannuksen Teiskon mökillä vanhempieni kanssa. Tämä sen vuoksi että kävin mökiltä käsin kesätöissä, eikä Juhannusaatto kuulunut silloin vapaapäiviin. Muistaakseni esimerkiksi sinä Juhannuksena kun olin Maisansalon leirintäalueen kaupassa kesätöissä, oli kauppa auki joka päivä. Eipä siinä sitten ollut mitään mahdollisuutta lähteä mihinkään Juhannuksen viettoon. Varmaankin ensimmäiset varsinaiset Juhannuksen vietot vietin Väinänperällä. Väinänperä on hieno kesänviettopaikka, josta olen aiemmin jo kirjoittanut oman tarinansa.

Tuohon Väinänperän Juhannukseen kuului yleensä viikkoa etukäteen tehdyn Juhannussahdin lisäksi myös muita hienoja perinteitä. Yksi hienoimmista ja odotetuimmista oli aina ehdottomasti Väinänperän nuoren isännän järjestämä luontopolku. Siinä oli ideana se, että nuori isäntä laittoi etukäteen erilaisia rasteja pitkin välillä vaikeakulkuistakin metsää, siten että reitin pituudeksi tuli hyvinkin muutama kilometri. Rasteilla oli sitten aina joku tehtävä tai kysymys, joka piti suorittaa ennen matkan jatkamista. Näihin rastitehtäviin ja kysymyksiin oli paneuduttu huolella, ja ne olivat aina mukavan huumorinpitoisia ja aikaan sekä paikkaan hyvin liittyviä. Niiden tekemisessä oli ratamestarilla kotona vaimo hyvänä apulaisena. Jonkinlaisen pistelaskun ja ajanoton mukaan tässä lajissa myös kilpailtiin, mutta itse kilpailu saati sitten palkinnot eivät olleet tärkeimpiä, tärkeintä oli osallistua ja olla mukana. Yksi mukava yksityiskohta tähän liittyen oli se, että rata mentiin aina pareittain, ja parit arvottiin. Siinä pääsi aina samoilemaan pitkin metsiä jonkun mielenkiintoisen kaverin kanssa. Kaikkihan me olimme keskenään tuttuja keskenämme, mutta kyllä tuon metsätaipaleen aikana aina ehti myös tutustua hiukan paremmin kulloiseenkiin kilpakumppaniin. Niin ja sitten se suunnistus rastilta rastille. Ratamestari oli varmistanut ettei kukaan eksy, joten rastilta rastille pääsi seuraamalla narua, joka oli tarkoitusta varten metsään viritelty. Hyvä niin, sillä ainakin minä olisin muuten ollut varmasti aikalailla eksyksissä.

Noissa Väinänperän Juhannuksissa oli minulle aina tärkeintä ihmiset, eli nämä hyvät ystävät ja kaverit joita paikalle Juhannusta viettämään kokoontui. Lähiympäristöstä tuli aina paljonkin tuttuja. Moneen puolituttuun henkilöön tutustuin paremmin vasta tuolla Väinänperän Juhannusten vietoissa. Jotenkin jäi kuitenkin mieleen aina myös nämä kauempaa paikalle saapuvat ystävät. Sitä jotenkin erityisesti odotettiin että koska nämä Helsingistä asti tulevat kaverit saapuvat, ja saapuvathan he varmasti tänäkin vuonna. Kaikki olivat aina odotettuja ja tervetulleita, mutta näitä nykyisiä Kumpareen ystäviä usein erityisesti odotettiin.

Luontopolun lisäksi Väinänperän Juhannuksiiin kuului aina myös ehdottomasti petankin peluu. Sitä pelailtiin usein moneenkin otteeseen Juhannuksen aikana. Mukana oli vaihteleva määrä osallistujia, ketä nyt sattui kulloinkin olemaan paikalla ja pelikunnossa. Radat olivat välillä melko haastavia, mentiin pitkin pihaa ja tietä, välillä vähän vissiin ojan ja metsänkin puolella. Mutta mukavaa se oli aina. Hyvää ruokaa syötiin myös Väinänperällä. Nuotiolla oli hyvä kypsentää kerralla oikein kunnon kattilallinen uusia perunoita. Kalaa oli myös usein listalla. Ja makkaraahan nyt oli ihan pakko aina välillä nuotiolla paistaa.

Omalta osaltani Juhannuksen vietto Väinänperällä loppui aikalailla samoihin aikoihin kun aloin seurustella nykyisen vaimoni kanssa. En ole varma, mutta luulisin ainakin ettemme olleet yhtäkään yhteistä Juhannusta Väinänperällä. Itse asiassa en oikein muista miten vietimme avioliittimme ensimmäiset Juhannukset. Sen kuitenkin muistan hyvin, kun muutimme kesäkuun 13. päivä nykyiseen asuntoomme Kirkkonummelle, ja kutsuimme molemmat siskoni perheineen meille Juhannuksen viettoon. Silloin elettiin vuotta 2002.

Täällä Kirkkonummella on vietetty sen jälkeenkin mielestäni oikein mukavia Juhannuksia. Näillekin mukaville tapahtumille on aina ollut yhteistä se, että hyvä porukka on se joka tekee tapahtumasta mukavan. Muutenhan tämä Kirkkonummen paikkamme on hyvin erilainen Väinänperään verrattuna. Tonttia ei ole kuin hiukan yli 1000 neliömetriä, ja naapurit ovat kaikki ihan vieressä. Silti täällä on mahtunut välillä olemaan ihan hyvän kokoinen porukka Juhannusta viettämässä. Kaikenlaisia pelejä on aina pelailtu, ja sään salliessa mielellään myös mahdollisimman paljon ulkona. Ulkopeleistä Juhannuksen "pakollisiin" lajeihin on yleensä aina kuulunut ainakin petankki ja kroketti. Usein on osallistujia ollut sen verran paljon, että on pelailtu arvotuilla pareilla tai joukkueilla. Hyvä Juhannusruoka on myös ollut aina tärkeää. Itse olen yleensä tehnyt graavilohta ja ollut pääkokkina kalan savustuksessa. Grillauksessa olen ihan mielelläni ollut avustavan henkilön hommissa, kun minua kokeneemmat grillaajat ovat ottaneet hyvin onnistuneesti pääkokin tehtävät. Yhdessä tekeminen siinäkin hommassa on kuitenkin mukavinta.

Kirkkonummen Juhannuksiin on aina kuulunut myös sisällä pelattavia pelejä. Bridge on yksi niistä tärkeimmistä. Sitä on joskus Juhannuksena pelattu jopa kahdessa pöydässä samaan aikaan. Biljardi on yksi peli jota täällä Kirkkonummella tulee pelailtua myös Juhannuksena. Otteluita ja välillä cuppejakin on käyty lähinnä ysissä. Se kun on sen verran lyhyt peli että pääsee useammat ilman pitkää odotustapelailemaan. Myös Yatsya ja milloin mitäkin lautapelejä on pelailtu varsinkin jos sää on sattunut olemaan sateinen.

Myös Ylöjärven Kumpareella on vietetty muutamia todella mukavia Juhannuksia. Sielläkin on ollut tuttu mukava porukka koolla, ja aikaa on vietetty perinteisin menoin. Ruokaan on panostettu siellä vähintäänkin yhtä paljon kuin Kirkkonummella. Kalasta pitää lisäkseni moni muukin, ja usein on Juhannusaaton ateriat sisältäneet runsaasti kalaa. Savustettu tai loimutettu lohensukuinen kala on usein ollut pääroolissa nimenomaan aaton aterialla. Juhannuspäivänä on sitten yleensä grillailtu lihaa, broileria, kasviksia ja muita herkkuja. Myös graavilohi kuuluu ehdottomasti Juhannukseen. Sitä voi syödä vaikka kaikilla aterioilla, aamupalasta yön huikopalaan. Myös uudet perunat ja silli ovat sellaisia, joita ei parane Juhannuksena unohtaa.

Juhannussauna on aina ollut myös mukana kuvioissa, ollaan sitten oltu Väinänperällä, Kirkkonummella tai Kumpareella. Juhannussaunaan kuuluu tietysti myös tuore itse tehty vihta. Noita vihdan teon osaavia on onneksi aina löytynyt omasta porukasta. Itse en tuota taitoa hallitse, mutta ainakin Väinänperän nuorella isännällä ja Kumpareen kuninkaalla on tuokin arvokas taito hallinnassa.

Muutamia erilaisiakin Juhannuksia muistuu mieleen. Joskus on tullut vietettyä Juhannus Nummi-Pusulan mökillä perheen ja anopin kanssa. Kyllä minä mökillä tykkään perheen kanssa olla, ja ymmärrän senkin että anoppi pitää ottaa mukaan kun tuo mökki sattuu olemaan hänen omistuksessaan. Mutta kyllä minä kaipaan nimenomaan Juhannuksena hyviä ystäviä ympärilleni. Vasta silloin juhannus tuntuu oikeasti Juhannukselta, kun sitä vietetään isommalla porukalla yhdessä kaikenlaista touhuillen. Tämän vuoden Juhannus oli siinä mielessä varsin poikkeuksellinen, että olimme silloin perheen kanssa Budapestissa. Ihan kiva reissu, tykkäsin kovasti, voin paikkana suositella muillekkin. Mutta ei juhannus siellä tuntunut Juhannukselta. Hyvin jäi mieleen muutamat hetket kun Juhannusaattona kierreltiin vaimon ja lasten kanssa ison tavaratalon vaateosastoja. He kun halusivat jotain mukavia vaatteita ostella kotiin viemisiksi. Minä en oikein vaatteiden katselemisesta innoistunut. Seisoskelin siinä vaatetankojen välissä ja ajattelin että tälläinen Juhannus sitten tällä kertaa.

Entä sitten tulevaisuuden Juhannukset? Minulle itselleni tärkeintä olisi mukava porukka. Oma perhe ja hyvät ystävät koolla jossakin. Täällä Kirkkonummella meillä on ihan hyvät tilat järjestä Juhannuksen viettoja. Samoin on hyvät puitteet Kumpareella. Minä olen kyllä aivan avoin muillekin vaihtoehdoille, jos vaan niihin saadaan hyvä porukka mukaan. Olen tainnut joskus joillekin ehdotellakin, että voisihan sitä vaihteeksi vaikka porukalla vuokrata jonkun riittävän ison paikan jostain, ja kokoontua sinne sitten viettämään perinteistä Juhannusta. Kyllä sellaisia löytyy, olen niitä joskus huvikseni netistä selaillut. Joku iso mökki tai vastaava. Kyllähän ne tietysti maksaa, mutta jos on riitsti väkeä lähdössä mukaan, niin ei se henkeä tai perhettä kohden niin hirveitä kuitenkaan tee. Tuollaisten mökkien vuokraan vaikuttaa tosi paljon (ajankohdan lisäksi) sijainti. Mutta jos sen ei tarvitse sijaita ruuhkasuomessa, eikä minkään ison kaupungin liepeillä, niin niitä voi saada ihan kohtuuhintaankin. Jos on valmis lähtemään pohjoiseen asti, niin mökin saa jopa edullisesti, mutta sitten ovat luonnollisesti matkakustannukset taas isommat. Jätetään hautumaan. Herättääkö kenessäkään kiinnostusta?

Kohta kun saadaan seuraava vuosi käyntiin, on taas ihan hyvä ruveta suunnittelemaan myös Juhannuksen viettoa.