Olin täysi-ikäinen, kun ensimmäisen kerran elämässäni join jotain alkoholipitoista juomaa. Aika outoa. Ehkä. Mutta maailma oli minun nuoruudessani kuitenkin erilainen kuin tänä päivänä. Oliko se parempi vai huonompi kuin nykyään... siihen en tässä tarinassa ota kantaa.

Alkoholin käytön opin pikkusiskoiltani. Aika hassua, mutta totta sekin. Niin muuttuu maailma.

Ensimmäiset muistikuvat henkilöistä jotka juovat alkoholipitoista juomaa ovat 1960 luvulta. Kun aloitin koulunkäynnin vuonna 1967 Vilppulassa, asuimme alkuun kesämökillämme Teiskossa. Matkaa oli sen verran paljon, että yövyimme yleensä viikolla isäni kanssa puolivälissä, eli Ruovedellä isäni sukulaisissa.Isäni oli opettajana samassa koulussa, jossa itse aloitin koulunkäynnin. Ei kuitenkaan minun opettajanani, vielä silloin. Siellä sukulaisten luona erittäin hienolla paikalla järven rannalla olevalla maatilalla isän sukulaisperheessä otti paikan isäntä erään saunassakäynnin jälkeen useammankin pullollisen keskiolutta.Se jäi jotenkin mieleeni. Oli niin outoa että joku joi alkoholipitoista juomaa. Muistaakseni peräti kolme pullollista samana iltana. Lähes yhteen menoon. Ehkä omiin ihmettelyihini vaikutti melko paljon isäni suhtautuminen asiaan. Hänellekin olutta tarjottiin, mutta siitä isäni kieltäytyi. Ja isäni käytöksestä päättelin että oluen juonti on erittäin epäsoveliasta.

Sen jälkeen nuoruudessani alkoholi ei näytellyt juuri minkäänlaista osaa. En ainakaan muista. Minulla ei ollut alaikäisenä minkäänlaista tarvetta tai halua edes kokeilla miltä alkoholipitoiset juomat maistuvat. Kaveripiiri luonnollisesti vaikutti asiaan, ja koska kukaan kavereistanikaan ei alkoholia käyttänyt tai siitä edes muistini mukaan puhunut, ei se ollut missään määrin tärkeä tai edes huomionarvoinen asia. Kertaalleen yhtenä juhannuksena Teiskon mökillä eräs isäni siskon mies kyllä oli ottanut juhannuspullon mukaan, mutta eipä sekään kummemmin vaikuttanut minun suhteeseeni alkoholiin. 

Seuraavan kerran alkoholi jollain lailla kosketi elämääni, kun pikkusiskoni alkoivat sitä käyttää. Kyseessä oli kesä 1977, joten olin silloin 17 vuotias. Pikkusiskot olivat luonnollisesti sitten vähän nuorempia. Pikkusiskot olivat sinä kesänä kesätöissä Ruotsissa, mansikanpoiminnassa Visingsö nimisellä Vätternin saarella. Kävimme heitä parin kaverini kanssa katsomassa, kun olimme matkalla Jäämerelle. Tästä reissusta olen kertoillut yhden tarinan tässä joskus aikaisemmin. Siellä manssikkatilalla perheen nuori mies oli keksinyt mansikoille hyötykäyttöä. Eli hän teki niistä kotiviiniä. Ilmeisesti melko onnistuneella lopputuloksella. En tiedä olivatko nämä mansikkatilan kotiviinit pikkusiskojeni ensimmäisiä tutustumisia alkoholiin vai ei, mutta sen tiedän että seuraavana syksynä kun he taas olivat lopulta kotiutuneet, kuului alkoholi heidän nuoreen elämäänsä yhtenä jännittävänä osatekijänä. Ja sen kautta sitten minäkin kiinnostuin aiheesta sen verran, että otin ensimmäiset alkoholimaistiaiseni.

En itse asiassa muista, milloin tarkkaan ottaen ensimmäisen kerran maistoin alkoholia. Joka tapauksessa se oli syksyä 1977. Sen kuitenkin muistan, että en sen mausta pitänyt. Keskiolutta, vahvaa viiniä ja melko mietoja paukkuja taisivat ensimmäiset kokeilut olla. En muista oliko aivan eka kerta, mutta melkolailla ensimmäisiä joka tapauksessa, kun tuli otettua sen verran liikaa, että ne piti oksentaa pois. Varmaankin melko normaalia siinä iässä, eikä se minuakaan sen kummemmin hetkauttanut. Kiinnostus viinaan oli syttynyt. Se oli jotenkin hienoa olevinaan, että otti viikonloppuisin alkoholia.

Varsinkin olut maistui alkuun suoraan sanottuna pahalta. Mutta siitähän kuului tykätä, joten täytyihän sitä juoda, vaikkei se hyvältä maistunutkaan. Pikku hiljaa sen makuun alkoi kuitenkin tottua. Melko kauan kuitenkin kesti, ennen kuin se oikeasti maistui hyvältä. Lapsuuden kodissa asuessa ei voinut tietenkään tuoda kaljoja jääkaappiin jäähtymään. Eihän se olisi ollut missään mielessä soveliasta edes sen jälkeen kun oli täyttänyt tuon maagisen 18 vuotta. Se oli varmasti yksi syy miksi nuorena tuli melko useinkin viikonloppuisin käytyä ravintolassa juomassa ne muutamat oluet, joita kuitenkin alkoi aina välillä tehdä mieli. Oman kylän pari ravintolaa tulivat tutuiksi, hyvin harvoin tuli sen pidemmälle lähdettyä.

Viikonloppuisin tuli vähitellen oltua yhä useammin jossain muualla kuin vanhempien luona kotona. Mökillä, Väinänperällä tai vaikkapa Ruotsin laivalla. Missä milloinkin. Yhteistä noille viikonlopuille oli kuitenkin se, että alkoholi muodossa tai toisessa kuului aina asiaan. Sitä alkoi tulla itselle sellainen pelko, että tuleekohan alkoholia käytettyä liikaa? Tuleeko siitä riippuvaiseksi, vai pystyykö olemaan ilman? Asia alkoi vaivata minua, joten päätin ottaa asiasta selvää.

Päätin siis että olen kokeilumielessä vuoden ilman pisaraakaan alkoholia. Järkeilin niin, että jos tämä onnistuu, olen todistanut itselleni pystyväni olemaan niin halutessani vuoden ilman alkoholia, joten en ole siitä riipuvainen. Nimenomaan itselleni tuon halusin todistaa, joten minkäänlaista tarvetta tai halua huijaamiseeen ei missään vaiheessa tullut. Kyllähän tuo melkolailla helposti onnistui. Se täytyy kyllä sanoa että monessa tilanteessa olisi tehnyt mieli alkoholia ottaa, ihan vaan sen takia ettei ollut kivaa olla muille kuskina tai muutenkaan selvin päin porukassa jossa suurin osa kuitenkin käytti alkoholia. Ei minulle kuitenkaan sen vuoden aikana tullut missään vaiheessa tarvetta pyrkiä jonkun toisen alkoholin käyttöä rajoittamaan, tai siihen puuttumaan. Enkä myöskään missään vaiheessa ajatellut pysyvästi alkoholista luopuvani. Päin vastoin. Varsinkin vuoden lopulla aloin oikein odottaa että vuosi päättyisi ja pääsisin taas itsekin alkoholia ottamaan.

Nuoruuden ja aikuisuuden aikana alkoholi on tuon tipattoman vuoden jälkeen kuulunut ainakin jossain määrin juotuna lähes joka viikonloppuun. Samoin juhlapyhiin ja lomareissuihin. Kuten myös saunakaljan muodossa saunomiseen, paitsi jos seuraavana päivänä on työpäivä. Eli alkoholia on kulunut vuosien varrella melkoiset määrät. Luonnollisesti niihin on myös mennyt rahaa melko paljon. En ole koskaan yrittänyt laskea kuinka paljon, mutta huomattavia summia joka tapauksessa. En kuitenkaan toisaalta jaksa uskoa että jollen olisi alkoholia ostanut että ne rahat olisivat nyt säästöinä tilillä. Kyllä se raha olisi sitten johonkin muuhun kulunut.

Entä onko alkoholista sitten ollut terveydellistä haittaa? En ole kyllä huomannut. Ehkä vaihtelevassa määrin minulla oleva ylipaino on ainakin osittain saunaoluista johtuvaa, mutta taas sitten toisaalta en ole kokenut tuota ylipainoakaan millään lailla terveyttä heikentäväksi tekijäksi. Olen muutaman kerran laihduttanut ylimääräiset kilot pois, mutta en ole silloin laihempana itseäni yhtään sen terveemmäksi tuntenut.

Miksi sitten käytän alkoholia? Onko siitä jotain hyötyä? Osittain se on varmasti ihan vaan tapa, varsinkin saunaoluiden osalta. Toisaalta kyllä koen etten nykyään juurikaan pysty rentoutumaan ilman alkoholia, eli siis niitä saunaoluita. Koen muutenkin olevani iloisempi ja reippaammalla mielellä, kun on muutaman oluen tai vastaavaa ottanut. Ja myös migreenini kannalta lähes ainoat säryttömät päivät ovat yleensä sunnuntaisin, jos on ottanut riittävästi alkoholia perjantain ja lauantain aikana. Myös lievän alkavan migreenikohtauksen pystyy poistamaan, tai ainakin usealla tunnilla siirtämään, jos ottaa sopivassa tahdissa alkoholia.

Paljonko sitten alkoholia nykyisin kuluu? Liikaa,varmaankin. Käytännössä normaalina viikkona käyn saunassa perjantaisin ja lauantaisin, ja silloin tulee kyllä otettua ne saunakaljat. Ensimmäiset menee aina jo siinä viimeistään saunanlämmitys vaiheessa, usein jo vähän ennen. Saunassa puolestaan viihdyn hyvinkin pitkään, yleensä kolmesta neljään tuntiin kerrallaan. Vähintään puolet ajasta olen kyllä saunatauolla, joko takaterassilla jäähdyttelemässä tai tässä koneen ääressä netissä. Joka tauolla menee sitten yksi olut. Yhteensä siis päivää kohden keskimäärin 8-9, maksimissaan 12. Lasken jokaisen juodun oluen , ettei tule vahingossa juotua liikaa. Erittäin harvoin juon mitään muuta kuin olutta, joskus jonkun oluen tilalle siiderin tai lonkeron. Viinejä tai väkeviä tulee otettua vain sitten jos on kylässä vieraita joille myös sellaiset maistuu. Joka tapauksessa keskimääräinen viikkoannokseni alkoholia on nykyään 16-18 annosta, joka on luonnollisesti liian paljon. En ole kuitenkaan ajatellut lähitulevaisuudessa mihinkään radikaaleihin vähentämisjuttuihin ryhtyä. Aika näyttää tuleeko sitten jossain vaiheessa syystä tai toisesta alkoholin käyttöä vähennettyä. Lisätä nyt ei varmasti ainakaan kannata.