Biljardi on mielenkiintoinen laji. Innostuin siitä itse joskus nuorena miehenä. Silloin tuli suurimman innostuksen aikana käytyä paikallisella Biljardiklubilla lähes päivittäin.

Biljardipelejä on monia erilaisia. Snookeria pelataan isolla, kaksitoista jalkaisella pöydällä. Pool pelejä taas puolestaan yhdeksän jalkaisella Pool-pöydällä. Pool-pöydistä on myös kooltaan pienempiä versioita, joita löytyy monista Baareista, laitoksista ja myös yksityiskodeista.

Itse innostuin nuorena pelaamaan lähinnä Snookeria. Se on melko vaativa, mutta mukaansa tempaava biljardipeli. Siinä ei aloittelijalla ole mitään mahdollisuuksia kokeneempaa pelaajaa vastaan, sen verran paljon tuon pelin hyvä hallitseminen vaatii harjoitusta. Mutta peli on silti mukava ja mielenkiintoinen, kunhan pelikaverit ovat edes suunnilleen samalla tasolla keskenään. Parhaiten itse tietysti oppii lisää, kun pelaa itseään hiukan parempia vastustajia vastaan.

Tuo Biljardiklubi oli muutenkin mukava paikka. Siellä oli mukavaa porukkaa pelailemassa, ja omistajatkin tulivat tutuiksi ja hyviksi kavereiksi. Sinne oli aina ilo mennä. Siellä viihtyi vaikkei olisi aina edes pelannutkaan. Tosin kyllä sinne joka tapauksessa yleensä aina nimenomaan sen pelaamisen takia mentiin. Kaikki muu mukava oli sitten bonusta sen päälle. Siellä Biljardiklupilla oli myös muistaakseni jonkinlainen taulukko pelaajien paremmuusjärjestyksestä. Jos halusi päästä korkeammalle taulukossa, saattoi haastaa edellään olevan, ja onnistuessaan voittamaan pääsi pykälällä ylemmäs. Ne oli jännittäviä otteluita, joissa tosin minulle kävi yleensä huonosti.

Biljardiklubilla oli myös viikkokisat. Niihin aina silloin tällöin osallistuin, vaikka en niissä koskaan mainittavasti pärjännytkään. Joitain yksittäisen pelin ihan mukavia voittoja on jäänyt mieleen, mutta noin kokonaisuudessa en ollut koskaan mikään kovin hyvä pelaaja. Ei se minua kyllä koskaan suuremmin häirinnyt, minulle oli kuitenkin tärkeämpää mukava yhdessäolo ja mielestäni hieno harrastus, vaikken siinä koskaan kovin kummoisesti kilpailumielessä pärjännytkään. Muistan kuitenkin ainakin kerran olleeni Tampereella joissakin Snookerkisoissa. Sen verran minullakin oli kilpailuviettiä, että piti yrittää joskus oikein kisoissakin pärjätä. No en kyllä pärjännyt. Mutta olihan se mukava kokemus käydä kuitenkin yrittämässä.

Vaikkei peliä voittaisikaan, saa aina hyvän mielen kun joku yksittäinen lyönti tai lyöntivuoro onnistuu hyvin. Se on kuitenkin aina niin pienestä kiinni, kun pallot ovat pyöreitä. Joskus voi toki onnellakin onnistua, mutta paremman mielen saa aina kun onnistuu siinä mitä yritti. Sen olen huomannut että lyöntien onnistumiseen vaikuttaa erittäin paljon taidon ja fyysisen osaamisen lisäksi henkinen puoli. Jos et ole sopivasti rentoutunut ja peliin 100 prosenttisesti keskittynyt, tulee virheitä väkisinkin melko usein. Jos mieltä painaa jokin, ei peli kulje. Se vaatii kuitenkin niin täydellisen keskittymisen, että pystyy pelaamaan sillä tasolla mihin on hyvin onnistuessaan realistisesti mahdollisuudet. Tätä voi käyttää myös hyväkseen häiritsemällä vastapelurin keskittymistä. Se on kuitenkin epäurheilijamaista käytöstä, mutta pakko myöntää että olen siihen joskus syyllistynyt. Esimerkiksi Tyrkön voitin kerrran tuolla taktiikalla Biljardiklubin viikkokisoisa. Tyrkkö on käsittääkseni noiden aikojen jälkeen pärjännyt erittäin hyvin biljardissa. Sen kyllä arvasi jo niinä Biljardiklubin aikoina: hän oli erittäin tunnollinen ja kurinalainen harjoittelija.

Jo nuoruudessa oli haaveena oma biljardipöytä. Silloin sitä vielä ajatteli että jos olisi oma pöytä, jolla voi pelata ihan vapaasti aina kun haluaa, niin sitä väkisinkin kehittyisi hyväksi pelaajaksi. Mutta sitten kun vihdoin oli oma pöytä käytössä, huomasin etten koskaan voi kovin hyväksi pelaajaksi kehittyä. Tämä johtuu silmälaseista, joita ilman en näe pelata, ja joita käyttämällä en voi lyödä oikeasta lyöntiasennosta. Mutta ei tämä minua haittaa, ei minulla ole enää mitään haaveita hienosta biljardipelaajan urasta. Minulle riittää oikein hyvin että pöytä on käytössä kun kavereita tulee käymään, sillä se on kuitenkin edelleen tosi mukavaa ajanvietettä, pelata biljardia suurin piirtein tasaväkisiä vastustajia vastaan.

Biljardia on mukava myös katsoa televisiosta. Harmi vaan ettei meillä nykyään näy Eurosport, josta pääsisi melko usein snookerotteluita seuraamaan. Snookerissa ehdoton suosikkini on Sullivan. Hän on todella hyvä pelaaja, jonka tyylistä pidän. Hän ei yleensä kauaa lyöntejänsä mieti, ja silloin kun peli kulkee, on sitä todella mukava seurata. Hänen pelaamanaan snookerikin näyttää helpolta, mitä se ei todellisuudessa kuitenkaan ole. Kokeile vaikka. Poolipelejä en ole juuri katsellut, mutta on todella hienoa että suomalainen Immonen niissä on pärjännyt ja edelleen pärjää tosi hyvin.

Nykyisin biljardin peluu harrastus rajoittuu siihen, että pelailen omalla pöydällä kun kavereita tulee käymään. Silloin se kuuluu aina asiaan, mutta noin oman perheen kesken ei juurikaan tule pelailtua. Pelit ovat lähinnä ajankulua, ei sillä ainakaan minulle ole suurta merkitystä kuka ne voittaa. Yleensä pelailemme alkuun Ysiä ja sitten Kasia. Myös Snookeria pelataan, vaikka pöytä onkin Poolipöytä. Olen vähän suunnitellut ja miettinyt että voisi joskus pelata myös Killeriä, kun on enemmän porukkaa paikalla. Siinä otetaan sopivasti myös tuuri peliin mukaan, ja mikä mukavinta, biljardipelinä pelattavassa Killerissä tarvitaan ja käytetään myös korttipakkaa. Sopii mielestäni hyvin tämän harrastetilan, biljardihuoneen, Chaulis Bar tai Äijäluolan; kuka mitenkin tätä haluaa nimittää, luonteeseen. Eli hyvät ystävät, kun seuraavan kerran tulette käymään, otetaan muutama erä Killeriä.