Haaveita on monenlaisia. On pieniä haaveita ja on suuria haaveita. On haaveita jotka toteutuvat ja on haaveita jotka eivät koskaan toteudu. Haaveilla voi monenlaisista asioista. Tai tavaroista. Haaveet voivat olla toiveita, haaveista voi tulla päämääriä. Joidenkin haaveiden toteutumiseen voi itse vaikuttaa, toisiin taas sitten käytännössä ei. Pääasia että on haaveita. Koskaan ei kannata lakata haaveilemasta, mutta toisaalta ei voi elää pelkästään haaveissaan tai haaveilemalla.

Minulla on haaveita. Monenlaisia. Mutta onnekseni olen myös siinä onnellisessa asemassa, että minulla on jo monia toteutuneita haaveita. Yksi toteutuneista haaveista on akvaario. Minulla oli nuoruudessa pieni, tilavuudeltaan 56 litrainen akvaario, jonka jouduin joskus aikanaan myymään, kun en keksinyt muuta rahoitusta ensimmäiselle Jäämeren matkalleni. Silloin jo haaveilin että olisipa joskus oikein sellainen iso akvaario, johon mahtuisi monenlaisia kaloja. Tuon haaveen olen onnistunut toteuttamaan jokunen vuosi sitten. Meillä on vähän yli 700 litrainen akvaario, jossa uiskentelee monenlaisia kaloja.

Joskus nuoruudessani myös haaveilin perheestä. Toisaalta aina välillä pilkisti haave erakkoelämästä, eikä poikamiehenä oleminenkaan minua sinänsä koskaan alkanut ahdistaa. Mutta kai se on melko normaalia jossain vaiheessa haaveilla ja suunnitella omaa perhettä. Vaimo, kaksi lasta, koira ja farmariauto. Siinähän se on perusperhe, jollaisen olen saanut. No farmariauto on vaihtunut katumaasturiin, mutta ajaa varmasti saman asian. Asumismuoto omassa omakotitalossa oli myös pitkään haaveena, ja onhan sekin toteutunut.

Nuoruuden haaveisiin kuului myös pitkään oma biljardipöytä. Aikanaan kun tuli välillä melko paljonkin biljardia pelailtua, haaveili sitä usein että olisipa oma pöytä. Saisi pelata silloin kun haluaa, ja kutsua kavereita kotiin pelailemaan. Tämäkin haave on jo toteutunut. Snookeripöytää tänne ei ihan mahtunut, mutta täysimittainen Poolipöytä on ihan hyvä korvike. Jotenkin sitä on myös mukava katsella, vaikka ei nykyään hirveän usein tule pelailtuakaan. Se on hieno näky, konkreettinen todiste toteutuneesta haaveesta.

Entäpä sitten haaveita jotka eivät ole ainakaan vielä toteutuneet? Ainakin tämä melko yleinen haave suuresta lottovoitosta tai vastaavasta ei ole vielä toteutunut. Aika näyttää toteutuuko koskaan. En silti aio vielä ainakaan pitkään aikaan lakata siitä haaveilemasta. Yksi mitä siinä ajatuksessa eniten haaveilen on se, ettei enää tarvitsisi käydä töissä, vaan olisi aikaa (ja rahaa) tehdä kaikenlaista muuta.

Olen myös usein haaveillut Jäämeren reissuista. Usein siellä on tullut jo käytyäkin. Yksi haave on ollut lähteä sinne isommalla porukalla. Periaatteella että normaalia isommalla porukalla voisi olla vielä normaalihauskaakin mukavampaa. Olen haaveillut että jos saisi kolme asuntoautollista hyviä ystäviä samaan aikaan Jäämerelle, niin se olisi todella hienoa. Tuo haave on jo melko lähellä toteutumista. Suunnitelmat syksyn Jäämeren reissusta ovat jo hyvällä alulla. Ennakkoilmottautuneitakin on jo parin asuntoauton verran. Katsotaan jos vielä jostain saisi kerättyä sen kolmannenkin autollisen väkeä, niin olisi sitten tuokin haave täysimittaisesti kuitattu.

Tavallaan Jäämereen liittyen minulla on vielä yksi pitkäaikainen haave, joka ei ole toistaiseksi toteutunut. Asuntoauto. Nuorena poikamiehenä minulla oli jonkun aikaa asuntoauto. Se oli itse hyvän ystävän kanssa Mersun 508 koriin rakenneltu ja muutoskatsastettu asuntoautoksi. Sillä tehtiin yksi ikimuistoinen Euroopan kiertomatka siskon ja suntion kanssa. Muutenkin tykkäsin siitä kovasti, ja monissa kotimaan karkeloissakin se oli mukava reissukaveri. Sattuneista taloudellisista ongelmista johtuen jouduin sen kuitenkin liian pian myymään. Siitä asti on ollut haaveena. Että vielä joskus. Ihan oma. Asuntoauto.

Tämä haave on jälleen noussut lähelle toteutumistaan lähestyvän Jäämeren reissun myötä. Olisihan se vallan kätevää lähteä omalla Asuntoautolla Jäämerelle. Eikös vain? No näitä "pieniä" käytännön hidasteita tämän haaveen toteuttamisessa on kuitenkin vielä muutama edessä. Yksi niistä haastavimmista on varmasti saada vaimokin innostumaan ajatuksesta. Vaimo kun ei ole edes näillä näkymin lähdössä mukaan Jäämerelle. Käytännössä perheen toinen auto pitäisi vaihtaa asuntoautoon. Omasta Audistaan vaimo ei luovu, joten perheen yhteinen Volvo saisi siis mennä asuntoauton tieltä pois. Minulle se sopisi hyvin. Ainakin kesäisin voisin ihan hyvin kulkea työmatkatkin asuntoautolla. Yksi vaimon asettama ehto mahdolliselle asuntoautolle on että se pitäisi mahtua meidän autokatokseen korkeutensa puolesta. Tarkat mittaukseni osoittivat autokatoksen aukon korkeudeksi 266 cm. Jos (kun) ottaa katoksen etuosasta otsalaudan pois, saadaan 10 cm lisää korkeutta. Täytyy ainakin 1 cm jättää varmuuden vuoksi pelivaraa, joten auton ehdoton maksimikorkeus on siis 275cm. Kyllä sellaisia autoja löytyy, mutta alkovimallit eivät tule kysymykseen. Sitten kun auton ehdottomiin vaatimuksiin lisätään nukkumapaikat vähintään neljälle, ja mielellään siten että vähintään osa pöytäryhmästä on käytössä vaikka kaikki nukkumapaikat ovat käytössä, jää  jäljelle enää integroidut mallit. Siis osa niistä. Mutta kyllä kaikki nämä ehdot täyttäviä autoja löytyy. Tosin ei kovin montaa, kun ehtoihin vielä lisätään että sen täytyy olla B-kortilla ajettavissa, rekisteröity vähintään neljälle ja hinta korkeintaan nykyisen Volvon luokkaa. Kevään aikana ratkeaa tämän haaveen kohtalo tällä erää.

Haaveita täytyy olla. Kaikenlaisia. Minulle melko monesta haaveesta on vähitellen kehittynyt päämäärä. Jota kohti pitkäjänteisesti pyrkimällä on ollut mahdollista se jossain vaiheessa toteuttaa. Kaikkia haaveita ei pysty näin toteuttamaan. Ja se on ihan hyvä asia. Jotenkin se on aina joskus ihan mukava vaan heittäytyä haaveiden vietäväksi. Ilman että edes tosissaan uskoisi niiden koskaan olevan mahdollista toteutua. Haaveilu on helppo ja edullinen tapa välillä irtautua arjesta. Se on ihan mukavaa, kunhan ei ota sitä liian vakavasti. Joskus nimittäin on vaarassa käydä niinkin että haave voi muuttua pakkomielteeksi. Se ei ole toivottavaa eikä mukavaa.