Makkara on minulle sen verran tärkeä ruoka, että se on ehdottomasti ansainnut oman tarinansa.

Tarkoitan tässä yhteydessä makkaralla lähinnä ruokamakkaroiksi luokiteltuja tuotteita kuten lenkkimakkara, saunamakkara, grillimakkara tai juustomakkara. Leivän päälle yleensä siivuina laitettavat leikkelemakkarat kuten jahtimakkara tai lauantaimakkara eivät kuulu tällä kertaa tarkoittamaani Makkaraan.

Syön nykyisin makkaraa normaaliviikkona 3-4 kertaa viikossa. Siis melko usein. Ja paljon. Määränä voisin sillain karkeasti heittää että syön keskimäärin reilun kilon makkaraa viikossa. Vähintään. Kesällä varmasti enemmänkin. Olenko siis riippuvainen makkarasta? Voiko joku olla ylipäätään riippuvainen makkarasta? En oikein tiedä, täytyy oikein miettiä. Mitä tapahtuu jos en saa makkaraa? Melko kauhistuttava ajatus. Kun oikein pohdiskelee että milloin voisi olla sellainen tilanne ettei esimerkiksi viikkoon saa makkaraa, niin eipä oikein tule mieleen kuin kaksi vaihtoehtoa. Eli että on reissussa jossain maassa missä makkaraa ei ole saatavilla. Tai sitten että on niin kipeä, ettei viikkoon pysty syömään mitään.

Kyllä minulta viikko ilman makkaraa sujuu ilman vieroitusoireita, jos tilanne niin vaatii. Jossain etelänkohteissa kun viikon lomailee, niin siellä kyllä saattaa viikko ilman makkaraa mennä melkein huomaamatta. Sitä paremmalta se sitten maistuu taas kotiin päästyä. Toiset kaipaavat ehkä ruisleipää tai salmiakkia jos joutuvat pitkään etelässä olemaan. Minulle kyllä tulee varmasti ensimmäisenä ikävä kunnon suomalaista lenkkimakkaraa. Toki monella matkalla on itse asiassa ihan elämys ja kokemus maistella paikallisia makkaroita. Hyviä sellaisia löytyy varmasti vaikkapa Saksasta. Hyvin maustetut bratwurstit esimerkiksi ovat siellä varmasti vähintäänkin suomalaisten jäljitelmiensä veroisia. Mutta toisaalta esimerkiksi Ruotsissa en ole onnistunut koskaan saamaan hyvää makkaraa. Sitten kun Jäämerelle taas kurvailemme, niin kyllä sieltä huoltoasemilta esimerkiksi saa ihan toimivaa bölsseriä välipalaksi. Ja sitäpaitsi Jäämeren tunnelmaan kuuluva välipala, joka perinteisesti syödään mielellään liikkuvassa asuntoautossa, on kotoa auton jääkaappiin evääksi varatusta lenkkimakkarasta käsin murrettu noin viidentoista sentin palanen, jonka päälle rutistetaan kunnon tujaus aitoa norjalaista mätitahnaa. Nautitaan kylmänä. Luonnollisesti hyvässä seurassa. Toimii aina, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Ruokajuoma on tässä tilanteessa toisarvoinen seikka. Jos jotain nestettä on lähettyvillä, voidaan sitä palan painikkeeksi hörppästä.

Siinäpä sitä tulikin jo pari esimerkkiä hyvästä makkarasta. Eli siis bratwursti ja tuo Jäämeren mätitahnamakkara. Normaaliviikon makkara-annoksestani suurin osa koostuu kuitenkin yleensä perjantain ja lauantain saunamakkaroista. Se tarkoittaa lenkkimakkaraa, jonka laitan makkarapussiin kiukaan yläpuolella olevalle omalle ketjussa roikkuvalle makkaranpaistoalustalleen. Siinä se saa olla hitaasti kypsymässä saunan lämmityksen aloituksesta alkaen aina siihen asti että saunottelun loppujäähytkin on jäähyilty. Eli yleensä vähintään sellaiset nelisen tuntia. Silloin makkara on tasaisesti lämmennyt ja hautunut. Sitten annetaan sen vielä hetki vetäytyä pöydässä pussia avaamatta, jonka jälkeen se on valmis syötäväksi. Kovin kuumaa se ei saisi olla, vaan mieluummin annetaan sen vielä hetki jäähtyä, ja sitten syödään pois. Sinappia päälle, ja juomaksi mahdollisimman kylmää vettä. Aivan. Ei olutta, vaan nimenomaan vettä. Saunaoluita on siinä vaiheessa juotu jo riittävästi, ja muutenkin olut voisi peittää makkaran hienon maun. Makkara on joka tapauksessa sen verran suolaista, että nestettä menee useampi lasillinen kun sen normaalin 400-500 grammaa saunamakkaraa syön kerralla.

Makkara saattaisi tällaisissa määrin syötynä ehkä aiheuttaa painonnousua, josta johtuen minulla on tapana etten perjantaisin ennen saunamakkaraa syö kuin eväsleivät töissä. Sittenpä sitä iltasella jo makkara hyvin maistuukin, ja jollei sitä ole itseäni varten vähintään tuota puolen kilon vertaa varattuna, on sellainen vaara että loppuupi kesken. No en kyllä muista että näin olisi päässyt koskaan tapahtumaan.

Ei ole kuitenkaan aivan sama mitä makkaraa sinne makkarapussiin kiukaan yläpuolelle kypsymään laittaa. Hyvänä nyrkkisääntönä voidaan pitää että jos makkara on valmistettu Tampereella tai sen läheisyydessä, on se todennäköisesti hyvää. Saunamakkaraksi sopii mielestäni erittäin hyvin Wigrenin Ohutlenkki, Wigrenin Herkkulenkki tai Tapolan Savulenkki. Käytän saunamakkarana usein myös ryynimakkaraa, joista nykyään vaan ei ole valitettavasti kovin hyvää valikoimaa tarjolla. Kivikylän ryynimakkara on kuitenkin ihan kelvollista, samoin vuosikymmeniä myynnissä ollut Poutun palviryynimakkara. Ehdotonta ryynimakkaroiden aatelia on kuitenkin ehdottomasti Palviportin Urkinryynäri. Sitä vaan ei saa oikein muualta kuin Hämeenkyröstä. Saunamakkaraksi sopivat myös hyvin juustomakkarat, ja yllättävän hyvin toimii myös Tapolan Aurella, joka on myös grillattavista makkaroista yksi suosikeistani.

Grillattuna makkara on luonnollisesti kesällä erityisen hyvää. Grillatessa on mielestäni tärkeää että makkaraa kypsennetään riittävän kauan, jolloin se lämpenee hyvin myös keskeltä. Grillistä suoraan tullut makkara on aivan liian kuumaa syötäväksi, joten se kannattaa laittaa 15-30 minuutiksi kannelliseen astiaan tai alumiinifolioon vetäytymään. Sen jälkeen siinä on muutenkin lämpö hyvin tasaantunut, joten se on sopivaa syötäväksi. Nuotiollakin on tietysti tullut makkaraa paistettua, mutta siinä käy lähes poikkeuksetta niin että makkara jää sisältä kylmäksi ja päältä liian kuumaksi, joten en itse sen vuoksi nuotiomakkarasta kovin innoissani ole.

Yksi lähes viikottain käyttämäni tapa syödä makkaraa on makkaraleivät. Eli saunamakkaroista jääneistä tähteistä saa seuraavana päivänä hyvää syötävää laittamalla ne voidellun leivän (tumman tai vaalean) päälle, ja siihen sitten reilusti juustosiivuja (emmental) päälle. Leivät mikroon täydelle teholle siksi aikaa että juusto vähän sulaa. Annetaan jäähtyä ja syödään sinapin kanssa. Vielä paremmat makkaraleivät saa aikaiseksi jos valmistaa ne uunissa. Kannattaa käyttää paahtoleipää, ja leivällä olevan makkaran päälle lusikoidaan seosta jossa on sekoitettuna kananmunaa ja juustoraastetta. Mausteeksi sopii esimerkiksi mustapippuri ja paprika. Uuniin lämpöä 200-225 ja paistetaan kunnes väri näyttää hyvältä, eli noin vartin verran.

Myös uunimakkara on erinomaisen hyvää. Siihen voidaan käyttää jotain paksumpaakin makkaraa, jolloin on helppo tehdä makkaraan viiltoja jotka täytetään juustopaloilla. Sipuli sopii tällaiseen uunipaistokseen makkaran viereen oikein hyvin. Joko ihan raakana tai kevyesti etukäteen pannulla käyttäen. Uuden hyvän makukokemuksen saat kun lorautat sen sipulin päälle juoksevaa hunajaa ennen uuniin laittoa. Hunaja pehmentää sipulin makua mukavasti.

Muutenkin makkara sopii mielestäni monenlaiseen ruuanlaittoon oikein hyvin. Esimerkiksi kaupan einespitsoista saa ihan hyviä kun kuutioi siihen reilusti makkaraa päälle, ja lisää sitten päällimmäiseksi juustoraastetta tai juustosiivuja. Samoin lihapiirakka muuttuu maukkaammaksi kun sen halkaisee ja laittaa makkaraa väliin. Makkarakeitosta en kuitenkaan itse pidä. Kuten en keitoista noin ylipäätäänkään. Paitsi hernekeitosta. Mutta hernekeitostakin tulee vielä parempaa kun laittaa sinne makkaran (tai nakin) palasia sattumiksi mukaan.

Makkara on hyvää myös ihan sellaisenaan. Joko kylmänä tai vaikkapa vain mikrossa lämmitettynä. Juusto kyllä sopii mielestäni makkaran kaveriksi hyvin. Usein laitankin makkaran päälle kunnon siivut punaleimaemmentalia ennen mikroon laittamista. Kylmänäkin se toimii ihan hyvin. Kylmää makkaraa ja päälle pari siivua juustoa. Näin yksinkertainen, helppo ja nopea on usein iltapalani. En ole ainakaan vielä makkaraan kyllästynyt. Tuskin kyllästynkään. Makkaraakin on niin kovin monenlaista, että vaihtelua tulee ihan senkin kautta. Mustamakkara on hyvä esimerkki erilaisesta, vaihtelua aikaan saavasta makkarasta. Sitäkin tulee edelleen välillä syötyä, vaikka ei se ole yhtä hyvää vakuumipaketista lämmitettynä kuin suoraan tuoreena Tampereen seudulla vaikkapa torilta ostettuna. Olen aina välillä pohtinut miten se toimisi saunamakkarana kiukaan päällä hissukseen lämmitettynä. Luultavasti ihan hyvin, taidan tässä jossain vaiheessa kokeilla.

Tänään laitan taas jonkun ajan päästä saunan lämpenemään. Makkarapussiin on tällä kertaa menossa kokeiltu ja hyväksi havaittu yhdistelmä: paketillinen Aurellaa ja muutama pätkä Wigrenin Ohutlenkkiä. Huomiselle olen jo varannut Wigrenin lisäksi Kivikylän ryynimakkaraa. Että ihan mukava makkarapitoinen viikonloppu näyttäisi olevan tulossa.