Sunnuntaina oli sen verran pakkasta, että vaimo ja tytär tulivat mökille jo iltapäivällä vähän ennen kuin minä ehdin lähteä Timin kanssa uudelleen lenkille. En sitten enää mennyt Timin kanssa lenkille, kun sen "ykköslenkittäjä", eli vaimoni oli taas paikalla, ja lähti vähän lämmettyään sen kanssa ulos. Poika viihtyi pakkasesta huolimatta rinteissä niiden sulkemiseen asti. Illalla kävimme taas saunassa. Mökin sauna on sähkösaunaksi ihan hyvä.

Maanantaina oli pakkanen jo vähän lauhtunut. Aamullakaan ei ollut kuin kymmenkunta astetta. Vein ensin vaimon ja lapset Länsirinteelle. Kävin kaupassa ja lähdin sitten Timin kanssa patikoimaan. Olimme talssineet jotain 25 minuuttia, kun Timi oli selvästi sitä mieltä että nyt pitäisi kääntyä ja lähteä takaisin mökille. Vauhti hidastui, Timi katseli minua ja oli aina pysähdyksen jälkeen lähdössä takaisin päin.Pienellä houkuttelulla/komennuksella se kuitenkin jatkoi matkaa. Tuuli oli kova. Välillä Timikin selvästi kärsi siitä, kun sattui kunnon puuska kohdalle. Jatkoimme kuitenkin matkaa Koillisrinteille, josta sitten lähdimme metsäpolkua Levin rinnettä myöten kohti Levikeskusta. Alkuun Timi vähän arasteli tätä metsäpolkuakin, mutta kun pääsimme kunnolla metsän keskelle, ei tuulikaan enää tuntunut niin kovin voimakkaasti, ja Timikin selvästi taas tykkäsi mennä eteenpäin. En sitten tiedä voiko koiralla olla niin hyvä suuntavaisto, että se olisi tajunnut meidän olevan taas matkalla lähemmäs mökkiä, eikä siitä pois päin.

Tuo metsässä kulkeva patikointipolku, joka menee Levitunturin kupeessa, menee aina välillä jyrkästi ylöspäin ja sitten taas hetken päästä vastaavasti jyrkästi alaspäin. Timillä on vielä vähän opettelua tässä hommassa. Sen mielestä nimittäin minun pitää vetää sitä jyrkissä kohdissa ylöspäin, ja vastaavasti jyrkissä alamäissä Timi vetää minua eteenpäin sellaisella vauhdilla ettei meinaa pystyssä pysyä. Hyvin me sieltä metsästä kuitenkin taas ihmisten ilmoille selvittiin. Levikeskuksesta jatkoimme taas kohti mökkiämme. Vähän ennen perille pääsyä alkoi Timi toppailla sen vuoksi, että tassuihin oli jäätynyt jääpaakkuja, jotka haittasivat kävelyä. En niitä ruvennut kuitenkaan poistamaan, kun olimme jo melkein perillä. Lenkille tuli pituutta noin 10 kilometriä, ja aikaa meiltä meni tunti 50 minuuttia. Mökille päästyämme Timi meni tyytyväisenä pötköttelemään sohvalle.

Tuuli oli maanantaina niin kova, että osa rinnehisseistä jouduttiin sulkemaan. Tästä johtuen vaimo ja lapset tulivat jo puoli kahden maissa takaisin mökille. Poika ei jaksanut kantaa suksiaan skibussin pysäkiltä mökille, vaan laittoi ne jalkaansa ja lykki mökkiä kohti. Kaatui tietysti, ja teloi vasemman käden ranteensa. Toivottavasti ei ole murtunut. Laitettiin ideaaliside, ja päätettiin katsoa miltä se aamulla näyttää. 

Nyt kun oli hyvää aikaa, kävimme päiväruualla pannukakkutalossa. Siellä on lähes 100 vaihtoehtoa erilaisille räiskäleille eli lätyille. Hyvää oli, voin suositella. Illalla kävimme sitten vielä Ämmilässä syömässä, joten ei ollut pelkoa laihtumisesta, vaikka Timin kanssa päivällä ihan hyvä lenkki patikoitiinkin. Ämmilästä mökille tullessa löysi tytär jalkakäytävältä yhden pankkikortin. Eli siinä mielessä peli on nyt sitten tasan. Poika hukkasi yhden ja tytär löysi yhden. Tässä löydetyssä pankkikortissa on myös lähimaksamisominaisuus, joten mahtaa Koivusen Hannaa harmittaa, sitten kun huomaa korttinsa kadonneen.

Tiistaiaamuna oli tuuli vähän hellittänyt, mutta ei paljon. Pakkasta oli aamulla vajaat 10. Pojan ranne oli jo melkein terve, eli ei tarvittu lääkäriä. Vein jälleen perheen laskettelemaan, ja lähdin sitten Timin kanssa patikoimaan. Päivän lenkki oli sama kuin edellisenäkin päivänä lisättäny sellaisella noin 1,5 kilometrin ylimääräisellä metsäosuudella. Kilometrejä kertyi siis reilut 11, ja aikaa meni kaksi tuntia ja 10 minuuttia. Loppumatkaa hidasti kipeytynyt polvi, mutta ei se kovin pahaksi äitynyt kun vähän vauhtia hiljensi, joten eiköhän sillä pääse keskiviikkonakin liikkeelle.

Vaimo ja lapset tulivat jo iltapäivällä mökille. Tuuli kuulemma sen verran kuitenkin edelleen haittasi, etteivät halunneet pidempään olla. He lähtivät melko pian sitten Levihotellin yhteydessä olevaan kylpylään uimaan. Me jäimme Timin kanssa mökille ruokaa laittamaan.

Keskiviikkona oli heti aamusta sää melko lailla ihanteellinen. Pakkasta ei ollut aamullakaan kuin viitisen astetta. Tuulikin oli sen verran tyyntynyt, että kaikki hissit ja rinteet olivat auki. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, ja kuulin kevään ensimmäiset talitintin laulut. Todella hieno tunne olla lomalla, Timin kanssa patikoimassa.Patikoimme jälleen tuon reilun 11 kilometriä pitkän lenkin. Aikaa meni saman verran kuin edellisenäkin päivänä. Pidin alussa vähän rauhallisempaa vauhtia kuin edellisenä päivänä, ja ehkä sen ansiosta polvikaan ei reistaillut missään vaiheessa, vaan matka sujui tasaisen mukavasti takaisin mökille asti. 

Jotenkin se vaan on niin mukavaa olla täällä Levillä. Ilma on raikasta ja puhdasta, sitä on helppo ja mukava hengittää. En ole mikään kuntoiluhullu, mutta täällä tuntuu tosi mukavalta patikoida reilut pari tuntia koiran kanssa. Kotona en ole itse asiassa käynyt kertaakaan Timin kanssa varsinaisesti lenkillä. Täällä se jotenkin vaan on niin luonnollista ja helppoa lähteä koiran kanssa pitkälle lenkille. Yhteistyömme koiran kanssa on myös kehittynyt tässä muutamassa päivässä todella paljon. Ensimmäisenä päivänä tuntui että emme päässeet oiken missään vaiheessa yksimielisyyteen siitä mitä vauhtia edetään, missä pysähdellään ja mitä saa haukua ja niin edelleen. Tänään kun tulimme patikoimasta aloin oikein jälkikäteen miettiä ettei tainnut edes hihna kunnolla kiristyä kovin moneen kertaan koko pitkän lenkin aikana. Samoin pienet komentoni "odota" , "mennään" jne tuntuivat menevän Timin ymmärrykseen ihan saman tien ilman mitään tempoilua. Edes Skibusseja ei Timi tänään enää haukkunut, vaikka yksi pysähtyi melkein kohdalle kun olimme alkumatkassa kohti Koillisrinteitä. Eli toisin sanoen tänään ei koirasta ollut enää minkäänlaista ylimääräistä vaivaa patikoinnissa. No okei, ehkä yksi. Aikaisempina vuosina saatoin poiketa ilman koiraa ottamassa yhden aikuisten kaakaon tai oluen matkan varrella, mutta nyt nämä tauot täytyy jättää väliin, kun näihin taukopaikkoihin ei koiran kanssa pääse. Olen vastaavasti kyllä varautunut näihin pitkiin patikointeihin pienellä pullolla (20cl) voimajuomaa, joten tuokin epäkohta on kyllä hyvin korvattu pienellä ylimääräisellä pysähdyksellä tunturin kupeessa.

Saan myös nukuttua täällä tosi paljon paremmin kuin kotona. Viime yönäkin nukuin vähän reilut 10 tuntia, enkä edes heräillyt kovin usein ennen kuin ihan aamulla. Sitä on jotenkin heti aamusta niin levänneen oloinen ja energinen, että oikein odottaa että pääsee taas luonnon keskelle patikoimaan. Meille on tässä muutamassa päivässä jo syntynyt selkeät lomarutiinit. Minä laitan aamuisin noin kahdeksan aikoihin aamupalan, ja sitten puoli kymmenen aikoihin vien autolla vaimon ja lapset heidän valitsemalleen rinteelle. Sieltä tulen kaupan kautta takaisin mökille, josta lähdemme Timin kanssa päivän patikointireissulle. Sen jälkeen olen itse loppupäivän alkuun vaimon läppärin kanssa netissä, sitten huilaamista hyvän kirjan seurassa ja illalla saunaan. Joka toinen päivä käymme myös lasten mieliksi jossain ravintolassa syömässä. Siinäpä sitä on ainakin meikäläiselle ihan tarpeeksi ohjelmaa loman ajaksi.

Sen verran paljon tykkään täällä Levillä olla, että on tullut katseltua myös täällä myynnissä olevia kohteita. Niitä on melko runsaasti, mutta hinnat eivät ole kuitenkaan pienoisesta lama-ajasta huolimatta kovin alas pudonneet. Täälä myydään myös runsaasti kohteita, joista voi ostaa esimerkiksi yhden kuudesosan. Se tarkoittaa siis käytännössä että käytettävissäsi olisi mökin tai huoneston joka kuudes viikko. Jollet itse kyseistä viikkoa voi hyödyntää, voi sen vuokrata. Joko omatoimisesti, tai sitten antaa esimerkiksi Levin keskusvaraamon listoille. Minua tuollainen jotenkin houkuttelisi, mutta vaimo ei jostain kumman syystä asiasta ainakaan heti innostunut.

Itselle tuli tässä tänään myös mieleen sellainen ajatus, että mitäpä jos tulisin Timin kanssa takaisin tänne Leville viikolla 28. Se on sellainen Heinäkuun alkupuolen viikko, jolloin olemme vaimon kanssa viimeistä viikkoa kesälomalla. Vaimo ja lapset ovat sen viikon Gardajärvellä, matka on heille jo varattu. Itse lupasin olla sen viikon Timin kanssa. Alunperin ajattelin viettää sen kotosalla, mutta mikäpä meitä estäisi tulemasta tänne Leville siksi viikoksi? Patikoimaan pääsee erinomaisesti myös kesällä, joten minua ei millään lailla haittaa vaikka rinteet ovatkin kesällä kiinni. Tarkastin sen viikon mökkien varaustilanteen, mutta valitettavasti tätä tuttua mökkiä missä nyt olemme, ei sieltä löytynyt. Sen sijaan tuo aivan samassa pihapiirissä oleva Noitalevi oli vapaana. Neliöitä 126, nukkumapaikat kymmenelle. Hinta viikolta 28 oli 350 euroa. Siis todella edullinen. Melkein jo painoin nappulaa "varaa". Mutta ehkäpä kuitenkin mietin vielä hetken. Löytyisiköhän jostakin tuttavapiiristäni joku tai joitakin henkilöitä jotka voisivat ajatella lähtevänsä minun ja Timin kanssa yhdeksi kesäviikoksi Leville patikoimaan ja rentoutumaan? Jos tuon mökin varaan, olisi siinä hyvin kyllä tilaa muillekin. Ei se liian kallis ole meille kahdellekaan, ja viihdyn kyllä toisaalta hyvin ihan itseksenikin, mutta varsinkin noilla melkoisen pitkillä automatkoilla olisi seura (ja ehkä varakuski) erittäin tervetullutta.

Lomamme jatkuu tällä erää täällä lauantaiaamuun asti, jolloin lähdemme ajamaan kohti kotia. Kotimatkalle ei ole varattu yöpymistä, vaan tarkoitus on ajaa yhtä soittoa kotiin asti. Jos sää on ajamisen kannalta tosi raskas, tai tulee jotain muuta ongelmaa, voidaan tietysti yrittää ottaa lennosta joku yöpyminen johonkin kohtaan. Maanataiaamuna täytyy joka tapauksessa olla taas työpaikalla. Tänään (keskiviikkona) on tarkoitus mennä illalla syömään Rennaan. Sinne ei oteta pöytävarauksia, joten katsotaan miten käy. Jollei sinne pääse, menemme johonkin johon pääsee. Viimeiseksi illaksi, eli siis perjantai-illaksi, meillä on pöytävaraus Pihvipirttiin. Se on paikka jossa on aivan erityisen hyvä buffet-alkupalapötyä, ja pääruuaksi saa sitten oikein kunnon pihvin haluamastaan elukasta. Otin viimeksi poroa, ja se oli sen verran hyvää, että taidan tällä kertaa ottaa samanlaisen. Lomaa on siis vielä oikein mukavasti jäljellä, mutta seuraavan postauksen laitan varmaan tulemaan vasta sitten kun karu arki on taas koittanut.