Keskiviikkoiltana mahduimme Rennaan syömään, kun olimme riittävän ajoissa liikkeellä. Olimme siellä kuuden aikoihin, ja puoli seitsemän olivat jo kaikki pöydät täynnä. Renna on italialaislappilainen ravintola, josta ei saa pääruuaksi muuta kuin pitsaa tai pastaa. Tytär valitsi pastan, me muut otimme pitsan. Pitsa oli tosi hyvä, myös pitsapohja oli harvinaisen maukas, eikä välttämätön paha kuten usein pitsaa syödessä tuntuu.

Torstaina oli hyvä sää patikoida, ja teimme Timin kanssa jo tutuksi tulleen lenkin. Tällä kertaa oli sovittu treffit perheen kanssa Koillisrinteille. Timi oli tosi innoissaan kun näki tuttuja, mutta se huono puoli asiassa oli ettei Timi olisi sen jälkeen halunnut jatkaa patikointia, vaan se olisi halunnut lähteä muun perheen mukana juoksemaan rinnettä ylös hissin vierellä. Poika tuli meitä vielä morjestamaan seuraavan reitillämme oleen hissiaseman luo, jonka jälkeen Timi oli sitä mieltä että jokainen jolla oli sukset (laskettelu- tai murtsikkasukset) jalassa saattoi hyvinkin olla hänen oman laumansa jäsen, jonka vuoksi heistä jokaista olisi pitänyt välttämättä päästä haistamaan. Eli toisin sanoen tämän erinomaiselta etukäteen vaikuttaneen idean jälkeen että treffataan rinteessä, oli Timin taluttaminen melkolailla työlästä. Vasta parin viimeisen kilometrin aikana Timi oli luovuttanut tuttujen löytämisestä, ja suostui tulemaan hihnan päässä sillain normaalisti. 

Torstaina lähdin sitten vielä myöhemmin iltapäivällä uudelleen patikoimaan, kun vaimo ja tytär olivat tuleet takaisin rinteestä. Kävelin Levikeskukseen, kävin Hotelli Levin liuona ja kiertelin sen jälkeen ympäri Levikeskusta. Itse asiassa etsin postilaatikkoa. Kummipojalle piti saada kortti menemään. Postilaatikkoa ei löytynyt mistään, joten poikkesin Pub Hölmölään pitämään pienen tuumaustauon. Se luonnollisesti auttoi. Eli mieleeni tuli että Hotelli Sirkantähden pihassa oli ainakin joskus ollut postilaatikko, ja olihan se siellä vieläkin, kun sinne seuraavaksi suunnistin.

Perjantaina oli sää edelleen lämmennyt, aamullakaan ei ollut pakkasta kuin ihan vaan pari astetta, tuulta ei juuri nimeksikään ja aurinko paistoi. Kelpasi sitä siinä meikäläisen patikoida ja muiden lasketella. Lapset ottivat päivän aluksi hiukan tuntumaa lumilautaan opettajan johdolla. Tytär innostui sen verran että lautaili koko päivän. Poika vaihtoi oppitunnin jälkeen takaisin suksiin, ja lasketteli niillä iltaan asti. Sen verran tytär jossain vaiheessa kaatuessaan loukkasi ranteensa, että pojalta jo vapaaksi jäänyt ideaaliside kieputettiin vuorostaan tyttären ranteeseen.

Illalla kävimme Pihvipirtissä syömässä kunnon pihvit. Takaisin tullessa alkoi olla jo vähän haikea mieli, sillä aamulla olisi lähtö edessä ja kilometrejä ajettavana vähintäänkin riitävästi yhdelle päivälle. Itse tykkäisin lähteä liikenteeseen mahdollisimman varhain, joskus viiden kuuden aikoihin, mutta eipä tuo muille käy, ei varsinkaan pojalle joka ei kuulemma lomalla suostu ennen kahdeksaa nousemaan. Katsotaan nyt sitten miten tässä käy, tavoite olisi joka tapauksessa olla ennen yhdeksää liikenteessä.

Ei ihan yhdekseltä oltu liikkeellä, mutta viisi yli kuitenkin. Sää oli alkuun aurinkoinen pikku pakkaskeli, mutta jo Torniosta eteenpäin oli lämpötila plussalla. Torniossa pidimme ensimmäisen tauon. Suunnistuksesta huolehti minun lisäkseni vanha navigaattorimme, jonka seurauksena tajusimme yhtäkkiä olevamme Ruotsiin vievällä sillalla... No tein sitten sellaisen näppärän U-käännöksen heti Haaparannan puolella, ja lopulta löysimme ABC-asemalle. Lapsilla oli oikein hauskaa kun isä eksyi vahingossa kesken matkan Ruotsin puolelle.

Pari taukoa pidettiin vielä Tornion jälkeenkin, ja kotona oltiin suunnilleen 22.20. Eli taukoineen matka kesti 13 tuntia ja 15 minuuttia. Kilometrejä tuli 1030. Ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Yllättävän hyvin Timikin tuosta päivästä selvisi. Keskimmäistä taukoa hiukan aikaistimme Timin levottomuuden vuoksi, muuten se oli enimmäkseen ihan tyytyväisenä lasten keskellä takapenkillä omissa turvavöissään. Mutta kyllä se oli myös sitten silminnähden riemuissaan kun lopulta kotiin päästiin. Kaikki tutut lempipaikat kotona piti kiertää ja sitten etsiä omasta lelukopasta joku kiva lelu jolla ei ollut päässyt viikkoon leikkimään.

Sunnuntai meni kyllä sitten ihan huilatessa ja pyykkiä pestessä. Tänään maanantaina koitti sitten taas normaali arki. Töissä oli kovasti kaikenlaista ylimääräistä hommaa viikon lomalla olon seurauksena. Kyllä sitä alkaa samantien suunnitella, miettiä ja odottaa seuraavia lomajuttuja sekä tietysti viikonloppuja tässä pitkin alkanutta kevättä.

Laitoin sitten varaukseen Leviltä viikoksi 28 "Noitalevi" nimisen mökin. Tarkka aika jolloin mökki on käytettävissä, on la 4.7.2015 klo 16.00 - la 11.7.2015 klo 11.00. Mökki on ihan sellainen hirsinen perusmökki vähän vajaan kahden kilometrin päässä Levikeskuksesta, osoitteessa Metsärakka 1. Neliöitä on 126, ja nukkumapaikat kymmenelle. Eli toistan aikaisemman kutsuni tulla mukaan, jos kiinnostuneita löytyy. Jotkut ovat jo ehtineet jonkinasteista kiinnostusta asian suhteen ilmaista, mutta tilaa on tosiaan kymmenelle, joten mukaan vaan. Siinähän sitä olisi tarjolla jälleen yksi odottamisen arvoinen asia tälle vuodelle.

Tästä taitaakin ainakin itselleni tulla varsin mukava vuosi. Talven Levireissu on jo siis tehtynä, samoin yksi oikein mukava Bridge-viikonloppu Hämeenkyrössä, ja hieno Uusivuosi hyvässä seurassa täällä Kirkkonummella. Edessäpäin on vielä ainakin varsin mielenkiintoinen Juhannusviikko, tuo Noitalevi ja syksyllä tietenkin Jäämeri kutsuu. Siinähän sitä on hyvät kiinnekohdat tälle vuodelle.