Puu on materiaalina minun mieleeni. Jostain syystä olen aina pitänyt puusta eri muodoissaan. Niin rakennus- ja sisustusmateriaalina kuin myös esimerkiksi erilaisten esineiden raaka-aineena. Pidän myös polttopuusta. Sen tekemisestä eri muodoissaan, ihan puun kaadosta alkaen sen kirveellä pilkkomiseen asti. Se miksi aihe tuli juuri nyt mieleeni, johtuu siitä että meillä meinasi saunapuut loppua.

Saunassamme täällä Kirkkonummen kodissamme on kaksi kiuasta. Kuten olen useissa yhteyksissä ennenkin maininnut, ei sähkökiuasta ole käytetty kuin kerran. Testasimme heti alkuaikoina että toimiiko se. Kyllä, se toimii. Puukiuas antaa kuitenkin mielestäni niin paljon paremmat löylyt, että sitä on sitten ihan vakituiseen käytetty. Kertaalleen on tuo puukiuas jo jouduttu vaihtamaankin tämän lähes kolmentoista vuoden aikana jonka olemme täällä asuneet. Eli kun alkoi näyttää siltä että saunapuut ovat loppumassa, ei tullut edes mieleen sellainen vaihtoehto että olisimme siirtyneet sähkökiukaan käyttöön. Perinteisestihän minä olen tuonut mökiltämme Nummi-Pusulasta (nykyisin Lohja) peräkärryllä polttopuita tänne kotiin. Viime kesänä en sitten kuitenkaan tuonut. Siihen oli montakin syytä. Ensinnäkin viime kesänä täällä oli vielä melko runsaasti saunapuita. Toinen selkeä syy oli että peräkärrymme kuomu hajosi muutama vuosi sitten käyttökelvottomaksi. Sen päälle putosi lumet autokatoksen päältä, eikä se kestänyt tätä kohtelua toista vuotta peräkkäin. Ensimmäisellä kerralla kuomuun tuli vain pieni reikä ja halkeama, jotka näppärästi paikkasin putkimiehen teipillä. Ilman kuomua oli polttopuiden kärryyn turvallisesti pakkaaminen aika työlästä, eikä kerralla saanut tuotua kovinkaan kummoista kuormaa. Lisää syitä miksi saunapuut jäi mökiltä tuomatta: selkä. Eli minulla tuo selkä aina välillä reistaa siihen malliin ettei oikein liikkumaan pääse, joten tulevaisuutta ajatellen on valitettava tosiasia se, etten ole varma pystynkö mökillä jatkossa kovinkaan tehokkaasti enää polttopuita tekemään. Eli vaikka mökillä nyt onkin ihan hyvin polttopuita liiterissä, on kuitenkin järkevämpi ettei niitä kärrykaupalla sieltä pois kuskata. Ihan vaan sillä että olisi tosi noloa tilata saunapuita mökille...

Kotiin niitä kuitenkin tilasin. Katselin netistä eri vaihtoehtoja, ja siellähän niitä on helppo vertailla. Löysin sieltä sitten mielestäni tähän tarkoitukseen sopivimman vaihtoehdon ja klikkasin tilauksen menemään. Tein tilauksen parisen viikkoa sitten, ja laitoin toimituspäiväksi perjantain 13. päivä maaliskuuta. Otin kuusi irtokuutiota sekapuutarjousta. Tämä tarjous tarkoitti että puolet polttopuusta on koivua ja toinen puoli sekapuuta. Hinta 58 euroa kuutio, kuljetus kaupanpäälle yli viiden kuution tilauksiin. Olen tyytyväinen. Puu oli tosi kuivaa, ja sopivan pieneksi pilkottua. Sekapuu osuus sisälsi lähinnä leppää ja kuusta, vähän mäntyä. Tämä määrä riittää saunapuina arviolta parisen vuotta. Perjantaina sain puolet kuormasta siirrettyä käyttöä odottamaan sisätiloihin ja puuliiteriin. Lauantaiksi jäi toinen puoli pinottavaksi takaterassille ja autokatokseen.

Pidän puusta muutenkin kuin polttopuuna. No tietysti nuotiopuut esimerkiksi Väinänperällä ovat ihan oma hieno juttunsa, mutta tarkoitan noin yleensä sisustus ja käyttöesineissä. Tämä harrastehuone, jossa tätäkin tarinaa kirjoittelen, sisältää runsaasti puuta. Seinissä on puiset puolipaneelit. Se on ehkä toisaalta vähän vanhahtava sisustusmuoto, mutta minä olen siitä aina pitänyt. Sen vuoksi tässä minulle tärkeässä huoneessa on tällaiset seinät. Tässä samaisessa huoneessa on myös paljon kirjahyllyä. Se on kaikki petsattua koivua. Täyttä puuta. Jopa baarikeittiön tiskipöytä on puuta. Lakattua saarnea. Toimii hyvin. Lattia tässä lempihuoneessani on korkkia. Lasken senkin puuksi, vaikka onkin siis lähinnä puun kuorta. Joka tapauksessa aitoa luonnon materiaalia. Myös huonekaluissa mielestäni puu on oikea materiaali. Kortinpeluupöytä ja penkit ovat täyttä puuta. Suntion hienolla ammattitaidolla itse tekemää. Puuta on myös tämä tietokonepöytä ja baarijakkarat. Sohvissa löytyy kyllä kieltämättä myös puuta pehmeämpiä materiaaleja, vaikka runko ja jalat puuta ovatkin.

Viimeistään tähän kohtaan laittaisin, jos osaisin, Vesamatti Loirin kappaleen "Hyvää puuta". Mutta sinähän, hyvä lukijani, voit sen itse etsiä käsiisi ja kuunnella. Hyvä, aiheeseeni liittyvä kappale. Oli minullakin joskus lapsena jousipyssy katajasta. Varmaan useampikin. Lattiamateriaalina puu on ihan ehdoton. Mutta sitten kun minä (taas kerran) kuolen, ei arkkuni ole pakko olla täyttä puuta. Se on meinaan raskas kantaa...

Pidän myös puista. Lempipuitani on kaksi. Tammi ja Hevoskastanja. Myös Vaahtera ja Pihlaja ovat hienoja puita. Tammi oli jo nuoruudessani ihan ehdoton suosikkini. Iso vankka puu, jossa on erinomaisen hienot lehdet. Tammenterhoja tuli keräiltyä jo lapsena. Mökillämme Nummi-Pusulassa( lue Lohjalla) on istutettu Tammi. Olen sitä usein kuivina kesinä kastellutkin, mutta silti se ei ole juurikaan kasvanut, pysynyt hengissä kuitenkin. Itse asiassa siinä on oikeastaan kaksi puuta, jotka ovat vähän niinkuin kietoutuneet toisiinsa, ja muodostavat yhdessä eräänlaisen pensasmaisen Tammen. Toivottavasti se jatkossakin pysyy hengissä, ja ehkä joskus jopa lähtee oikeasti kasvamaan. Viimeisen lähes kahdenkymmene vuoden aikana se on kuitenkin kasvanut vain reilun metrin pituudesta alle kolmen metrin pituuteen.

Hevoskastanjan kanssa on myös ollut ongelmia. Tontillemme Kirkkonummelle kun joskus silloin alkuaikoina mietimme jotain puuta, oli minulla Tammi heti mielessä. Sen taimia ei kuitenkaan löytynyt lähistöllä olevista puutarhaliikkeistä myynnistä , joten päädyimme hyvään kakkosvaihtoehtoon, eli siis Hevoskastanjaan. Sen taimi, kooltaan kyllä jo reilut 1,5 metriä, oli melko kallis. Kallein meidän tontillemme ostetuista kasveista. Tänään, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, tuo kasvi, siis puu, on edelleen hengissä. Pituutta sillä on noin 60 senttimetriä, ja olemus lähinnä kituva pensas. Suurin syy miksi näin kävi, on mielestäni se, että kasvi oli alunperin lähtöisin Saksasta. Siellä on kuitenkin melkolailla leudompi ilmasto kuin meillä. Vaimo olisi jo moneen kertaan hävittänyt koko kasvin, mutta minä en ole antanut periksi. Niin kauan kun siihen keväisin tulee uusia lehtiä, saa se sinnitellä. Muutama vuosi sitten ostimme uuden Hevoskastanjan taimen. Se oli kotimainen, hinnaltaan edeltäjäänsä edullisempi, mutta kooltaan vähän pienempi, suunnilleen metrin luokkaa. Nyt sillä on pituutta nelisen metriä, ja kasvu näyttäisi edelleen jatkuvan hyvin.

Puun tuoksu on myös todella hyvä. Kun vaikkapa olet keväällä halkomassa talvella kaadettuja puita, on niistä tuleva tuoreen puun tuoksu todella hyvä. Saman hyvän tuoksun, tosin vähän miedompana, saa aikaiseksi kun tuo talvella pihasta pakkasesta polttopuita sisälle sulamaan. Ihan oma erityisen hyvä tuoksunsa on jos puu on tervaspuuta. Sitä on todella miellyttävä haistella, ja toimii myös aivan erinomaisena sytykepuuna. Kataja täytyy vielä ihan erikseen mainita todella hyvän tuoksuisena puuna. Hyvä tuoksu on marjoissa, havuissa ja varsinkin itse rungossa, jos sitä vaikkapa työstää johonkin muotoon. Katajan tuoksu on myös mielestäni hyvin kestävä, se tuoksuu hyvälle pitkään vielä kuivuttuaankin. Metsä on täynnä puita. Metsässä on kiva olla muutenkin, mutta myös tuo metsän, eli siis lähinnä puiden, tuoksu on hyvä. Se ei välttämättä aina ole kovin voimakas tuoksu, mutta miellyttävä joka tapauksessa. On se vaan hieno asia että meillä suomalaisilla on niin paljon metsiä, puuta ja puita.