Tänään siitä on kulunut tasan yksi vuosi, kun kirjoitin tähän blogiini ensimmäisen tarinan. Ensimmäisessä, kuten seuraavassakin, tarinassani muistelin melko hiljattain tapahtunutta reissuamme Leville.

Ensimmäiseenkin tarinaani sain kommentin. En ole siihen vielä vastannut. Syy on yksinkertaisesti se, että kommentti tuli ulkomaankielellä, enkä sitä kovin hyvin hallitse. Ensimmäiseen kirjoitukseeni saamani kommentti ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kommentti, jonka sain, vaan seuraavana päivänä julkaisemaani toiseen kirjoitukseen ehti ensimmäisenä kommentoimaan nimimerkki "Jarski". En siihen kommenttiin vastatessani vielä tiennyt kuka hyvinkin tuttu henkilö tuon nimimerkin takaa löytyi, sen verran innoissani aloin siihen heti vastausta kirjoittaa. Jatkossakin olen pyrkinyt aina kaikkiin saamiini kommentteihin vastaamaan, kunhan ne ovat suomenkielisiä.

Kyllä niitä kommentteja on ihan kiitettävästi tullutkin. Tuossa sivun ylälaidassa näkyy tätä kirjoittaessani erinäisiä tilastotietoja, joista selviää esimerkiksi että kommenttien lukumäärä on tällä hetkellä 382. Luvussa ovat mukana myös minun vastauskommenttini, mutta siitäkin huolimatta luku on mukavan suuri. Kiitos teille kaikille kommenttaja kirjoittaneille!

Muita tilastotietoja joita tuossa sivuni ylälaidassa näkyy ovat kirjoitettujen artikkelien lukumäärä, joka on 77, ja keskeneräisten artikkelin lukumäärä joka on 25. Eli aika paljon on tässä vuoden aikana tullut kirjoiteltua. Kaikenlaisista aiheista. Tuo lomamatka-aihe on yksi, josta on tullut kirjoiteltua aika monta  tarinaa. Samoin koirastamme Timistä olen kirjoitellut useaankin kertaan. Harrastuksiini liittyviä juttuja on myös useita, kuten muutenkin omaan elämääni ja ajatuksiini tavalla tai toisella liittyviä tarinoita. Myös juhlapyhät on tainnut tulla käsitellyksi melko kattavasti.

Paljon on tullut kirjoiteltua, ja paljon niitä on myös luettu. Blogini "Kojelaudasta" näen aina tilastoa viimeisen viikon ajalta montako klikkausta minäkin päivänä blogiini on osunut. Alkuun tuntui tosi hienolta kun ensimmäisen kerran meni rikki viidenkymmenen kävijän määrä yhtenä päivänä. Nyt on muutamina päivinä kävijöitä ollut jo vähän yli 200, eli kehitystä on tapahtunut. Sitä on aina mukava seurata kun julkaisee uuden tarinan, kuinka klikkauksia tulee joskus kymmeniä ihan ensimmäisen tunnin sisällä. Blogissa oleva laskuri puolestaan on ollut käytössä melkein alusta lähtien. Siihen ei kuitenkaan lukema vaihdu suuremmaksi pelkästään sivua klikkaamalla, vaan se pyrkii laskemaan kuinka moni oikeasti on jonkun tarinan sieltä lukenut. En ihan tarkkaan tiedä sitä systeemiä minkä mukaan se toimii, ilmeisesti siinä on jokin aikaraja kauanko sivulla pitää viipyä. Joka tapauksessa tuo laskuri näyttää nyt jo lukemaa yli kolmen tuhannen, joten kyllä näitä tarinoitani on hämmästyttävän usein luettu tämän ensimmäisen vuoden aikana.

Mistäpä sitä sitten kirjoittelisi seuraavan vuoden aikana? Olen joka tapauksessa ajatellut jatkaa kirjoittelua, tosin todennäköisesti tämän alkavan toisen vuoden aikana ei tarinoita tule aivan yhtä paljon, mutta useampi kymmenen toivoakseni kuitenkin. Aika paljon kaikenlaisia aiheita on jo tullut käsiteltyä, mutta joistakin niistä voi tietysti kirjoittaa taas uudestaankin. Kuten lomajutuista tai Timin kuulumisista. Ja joku tarkkaavainen lukija ehkä huomasi että minulla on 25 keskeneräistä artikkelia... No tuo "keskeneräinen" on kovasti paljon liioittelua. Käytännössä tuo luku kertoo montako otsikkoa olen tallentanut luonnoksiin. Alkuun pidin ihan eri paikassa listaa aiheista, joista mahdollisesti joskus jotain kirjoittaisin, mutta nyt olen todennut helpommaksi aina jonkin ajatuksen saadessani tallentaa tuo otsikon muodossa luonnokseksi, niin siellähän ne sitten pysyvät odottamassa mahdollista käyttöä. Voipa olla että tässä taas jossain vaiheessa kerään niistä jonkinlaisen listan, josta sitten saatte itse valita mistä aiheista olisitte mahdollisesti kiinnostuneita jotain lukemaan.

Alkuun kun aloin tätä blogia kirjoittelemaan, pelkäsin vähän että alkuinnostuksen jälkeen homma lopahtaa ja unohtuu. Sen kaltainen toiminta on valitettavasti minulle luonteenomaista monessa asiassa. Eli siis että innostun jostain asiasta välillä kovastikkin, ja sitten jonkun ajan päästä siihen kuitenkin kyllästyn. Nyt kuitenkin uskon näitä kirjoitteluja jatkavani, vaikka varmasti välillä tuleekin olemaan todennäköisesti jonkinlaisia taukoja. Tähän on jotenkin sillain tottunut. Kaikkein useimmin kirjoitan näitä perjantaisin, töiden jälkeen ennen saunanlämmitystä, ja joskus vielä saunaa lämmitäessä ja välillä jopa saunatauoilla. Noin muutenkin on viikonloput sitä aikaa jolloin tulee eniten kirjoiteltua. Viikolla töiden jälkeen ei useinkaan tule ainakaan kovin paljon tähän hommaan paneuduttua. Kesällä saattaa sen vuoksi tahti hidastua, kun ei kesäviikonloppuisin tule välttämättä koneen ääressä niin kovin paljon oltua.

Tämä kirjoittaminen on antanut paljon minulle itselleni. Monellakin tapaa. Monta kertaa olen todennut että omat ajatukseni selkeytyvät itsellenikin huomattavasti, kun alan niistä kirjoittaa. Välillä jonkin tarinan sisältö tulee lopulta olemaan melko lailla erilainen kuin sitä aloittaessani kuvittelin. Toisaalta tuntuu ihan mukavalta kirjoittaa, vaikka tämä hitaasti käykin, kun en enää ole edes yrittänyt kokeilla kymmensormijärjestelmää jonka kuitenkin joskus kauppaopistoaikoina opettelin. Kyllä se on melkolailla tarkkaan tämä oikean käden keskisormi, jolla nämä tarinat syntyvät. Miksei etusormi? Ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että keskisormi on pisin, ja osuu siis näppäimiin ensimmäisenä. Sen verran on nämä minun sormeni kankeita, ettei niitä tee mieli taivutella enempää kuin on pakko. Myös se tuntuu aina kivalta kun saa jonkin tarinan valmiiksi, ja pääsee painamaan "julkaise" nappia. Ja kuten olen ennenkin jossain vaiheessa todennut, on se aina ehdottoman mukavaa kun saa johonkin tekstiin kommentin. Tuli kommentti sitten tutuilta tai tuntemattomilta. Niihin on aina mukava vastailla joka tapauksessa. En kuitenkaan kirjoittele näitä pelkästään kommenttien toivossa. Tiedän että saisin huomattavasti enemmän kommentteja itsekin, jos lähtisin ahkerasti kommentoimaan muiden minulle tuntemattomien tekstejä. Tämä kirjoittaminen on minulle varmasti usein myös terapiaa, tavalla tai toisella. Tekee hyvää saada ajatukset välillä pois normaaleista arjen rutiineista. Toisaalta on välillä melko mielenkiintoista kirjoittaa jostain vaikeastakin aiheesta. Niihinkin minulla löytyy mahdollisia aiheita varastossa tälläkin hetkellä. Katsotaan sitten milloin sellaiseen tulee seuraavaksi tartuttua.

Tänään on siis minulle tärkeä päivä, näin voi kai sanoa. Mutta kyllä huomenna on vielä tärkeämpi.... Huomenna on perjantai ja 13. päivä. No eipä siinä sinänsä vielä mitään ihmeellistä, niinhän oli perjantaina neljä viikkoa sittenkin. Mutta huomenna alkavat ne Formulat vapailla harjoituksilla siellä Australiassa. Eli hieno viikonloppu tulossa, vaikka aurinko paistaakin....