torstai, 26. maaliskuu 2015

Aikansa kutakin

Nyt on tullut aika kiittää kaikkia lukijoitani.

Minulla on ollut oikein mukavaa näitä tarinoita kirjoitellessani. Toivottavasti teillä lukijoillakin on ollut mukavia hetkiä näitä lukiessanne. Erityiskiitos kaikille jotka ovat uskaltautuneet myös kommentteja laittamaan. Niitä on aina ollut mukava lukea.

Sattuneista syistä on tämä viimeinen kirjoitukseni tähän blogiin. En myöskään tule enää vastaamaan tähän blogiin mahdollisesti vielä tuleviin kommentteihin.

Mutta ei hätää. Kirjoittamista tulen jatkamaan, on tämä kuitenkin minulle sen verran tärkeä harrastus. Todennäköisesti tulen joskus ehkä jo lähiaikoina aloittamaan uuden blogin.

 

perjantai, 20. maaliskuu 2015

Saat valita, ole hyvä

Nyt ajattelin taas antaa pallon Sinulle. Eli luettelen tähän kohta pienen rimpsun aiheita, joista olen jossain vaiheessa ajatellut kirjoittaa. Aiheet ovat kaikki sellaisia, jotka olen itselleni tallentanut "keskeneräisiksi artikkeleiksi" myöhäisempää käyttöä varten. Suurimmasta osasta niitä minulla on valmiina vain otsikko, joihinkin olen jo jossain vaiheessa aloittanut jotain sanailemaan. Pyrin julkaisemaan tarinat suunnilleen siinä järjestyksessä, missä ne saavat eniten kannatusta osakseen. Voit antaa kannatuksesi niin monelle aiheelle kuin haluat, mutta jos pystyt laittamaan niitä vähän mielenkiitojärjestykseen, niin se helpottaa minun tehtävääni. Muutama otsikko on sen verran haastava, ettei julkaisua välttämättä tule kovinkaan pian. Laitoin ne kuitenkin näkyville vähän niin kuin haasteeksi itselleni. No joka tapauksessa tässä nämä vaihtoehdot tulevat. Nyt en edes paljasta sanallakaan, miten olin aiheita ajatellut käsitellä.

1. Pakkomielle

2. Horoskoopit

3. Serkkuni Lasse

4. Yksinäisyys

5. Huumori

6. Vanki

7. Viha

8. Ihmiskunnan tulevaisuus

9. Ystäväni pedofiili

10. Raha

11. Lintu vai kala?

12. Suomi

13. Jokeri: Kerro mistä haluat minun kirjoittavan. Ehkäpä toiveesi toteutuu.

Herättivätkö aiheet mielenkiintoa? Uskoisin että vähän jotain "mielenkiintoista" löytyy jokaiselle. Ja näkisitpä ne aiheet, joita en tähän tohtinut näkyville laittaa.... Niin ja kaikille uusille blogin aloittajille tiedoksi ja vinkiksi, näitä aiheita ei ole mitenkään patentoitu, varattu tai suojattu. Eli ota siitä mieleisesi ja kirjoita omaan blogiisi. Ollaan tässä Undiksenkin kanssa välillä kirjoitettu täysin samalla otsikolla (tosin toisistamme tietämättä) varsin erilaisia tarinoita suunnilleen samaan aikaan.

Aikaa valintasi tekemiseen annan Pääsiäiseen asti. Sen jälkeen teen pienen yhteenvedon kommenteistanne, ja pyrin kirjoittamaan suunnilleen tarina per viikko kiinnostusta herättäneistä aiheista. Välillä saatan heittää väliin jonkin syystä tai toisesta ajankohtaiseksi tulleen tarinan, mutta se ei toivottavasti ketään häiritse.

Jos intoa itsellä riittää, voi olla että jotain tarinaa pukkaan tulemaan vielä ennen Pääsiäistäkin. Siis aiheesta joka ei ole tuolla listalla. Mutta jos näin pääsee käymään, se tuskin ketään haittaa.

 

 

tiistai, 17. maaliskuu 2015

Kolari

Ajan autolla melko paljon, reilut 20 000 kilometriä vuodessa. En kuulu niihin yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, jotka tilastojen mukaan pitävät itseään keskivertoa parempina kuskeina.

Tykkään ajaa autoa. Paitsi pimeällä ja kaupungissa. Työmatkoillani joudun ajamaan hyvinkin vilkasliikenteisiä teitä, kuten Länsiväylää Espoossa. Työmatkoilla joudun myös vuodenajasta riippuen ajamaan välillä pimeässä. Menen nykyisin niin aikaisin töihin, että vielä näin keväälläkin on töihin mennessäni pimeää. Mutta ei se tutulla reitillä niin hirveesti kuitenkaan haittaa.

Länsiväylän länsipäässä on tietöitä, on ollut jo pitkään. Johtuvat Länsimetron tulemisesta ja siihen liittyvistä liikennejärjestelyistä. Normaalisti tuolla työmatkalla käyttämälläni Länsiväylän osuudella on nopeusrajoitus 80 ja loppupäässä 100 kilometriä tunnissa. Nyt tietöiden takia rajoitus on 60 kilometriä tunnissa. Ja ehkäpä toisin paikoin ihan aiheesta. Ovat kaistat välillä melko kapeita ja mutkikkaita.

Ajoin joskus 1980 luvun alkupuolella kolarin. Mopo tuli punaisen Escorttini vasempaan kylkeen. Kuljettajan, eli siis minun, oven kohdalle. Mopo meni ruttuun ja Escortin ovi vaihtoon. Henkilövahinkoja ei tullut. Mekeinpä tuosta sattumuksesta asti olen odottanut ja pelännyt seuraavaa kolaria. Nämä muutamat vuosikymmenet olen odotellut että koska se väistämätön seuraava kolari tapahtuu. Ei tarvitse enää odottaa. Se tapahtui tänään.

Ei hätää. Henkilövahinkoja ei tullut. Volvotkin selvisivät pienillä kolhuilla. Ainakin omani. Toinen pakeni paikalta.

Elikkä näin se siis tapahtui. Olin tulossa töistä normaaliin aikaan, eli lähdin Haukilahdesta 12.35. Ajelin ensin Ison Omenan kohdalle, ja siitä siltaa myöten Länsiväylän yli ja sitten rampista Länsiväylälle Kirkkonummen suuntaan. Ison Omenan kohdalla olin liikennevaloissa Volvo S 80:n perässä. Moottori näytti olevan D5, mikä hyvin tuollaiseen autoon sopiikin. Väriltään se oli sellainen ruskean punainen, luultavasti manuaalivaihteet. Sen päättelin siitä että punaisiin pysähtymisen jälkeen se valui vähän taaksepäin, ja sehän ei automaatilla ole mahdollista. Jos et sitten laita sitä vapaalle, mutta kuka nyt liikennevaloissa sillain hölmöilisi jollei paina samalla jarrua. Ei se kuitenkaan minun nokkaani asti valunut, olen jo oppinut jättämään tuollaisissa tilanteissa vähän turvaväliä. Kun valot vaihtuivat vihreäksi, lähti se alkuun melko verkkaista vauhtia liikkeelle. Sillalla se sitten selvästi kiihdytti, ja kun käännyimme rampille kohti Länsiväylää, huomasin että sillä oli ideana varmistaa ettei viereistä kaistaa ajava auto pääse sen ohi siinä vaiheessa kun kaistat yhdistyvät. Minä sitten päästin sen väliimme. Kun pääsimme Länsiväylälle, otin vasemmanpuoleisen kaistan ja lähdin ohittamaan oikeata kaistaa hissukseen ajavia autoja. Samainen Volvo kiilasi eteeni, en kuitenkaan ajanut perään vaan ehdin jarruttaa. Yhden auton ohitettuaan se palasi takaisin oikealle. Lähdin sitten sitä ohittamaan paikassa jossa tie tekee mutkan oikealle. Olinkin jo melkein ohi kun tuo sama Volvo tömäytti oikeaan kylkeeni vähän takaoven takapuolelle. Ei vissiin ollut huomannut että kun tie kääntyy, täytyy rattiakin kääntää.

No minä sitten hänestä ohi päästyäni ajoin oikealle kaistalle ja toppasin tienlaitaan vilkku päällä. Ajattelin että hänkin pysähtyisi ja voisimme selvittää tapahtuneen. Eipä hän sitten pysähtynyt, vaan kiihdytti vauhdilla ohi. No minä sitten lähdin reippaasti hänen peräänsä. Hän vaihtoi taas vasemmalle kaistalle ja vauhti nousi jo toiselle sadalle (kuudenkympin alue) kun hänen eteensä tuli muita autoja ja hän joutui hiljentämään. Ajelin hetken hänen perässään, ja otin rekisterinumeron muistiin. Kun hän kääntyi Espoonlahteen päin annoin hänen mennä. Ensin oli mielessä että ohitan hänet väkisin ja kiilaan tien laitaan, mutta järki onneksi voitti. Siinä sitä olisi voinut tulla paljon pahempaa jälkeä.

Vaurioita kun sitten tarkistelin, niin pieni lommo oikean takaoven takapuolella ja aivan pieni painauma takaovessa. Ovi kuitenkin toimii normaalisti, joten ei tuo sinänsä menoa haittaa. Vakuutusyhtiöstä kun selvitimme miten sieltä korvataan, niin yllätyin positiivisesti. He ottivat toisen osapuolen auton rekisterinumeron ylös, ja lupasivat selvittää myöntääkö hän syyllisyytensä. Jos hän myöntää, ei meille tule mitään kuluja, vaan kaikki menee hänen vakuutuksestaan. Jos ei myönnä, voimme viedä asian käräjille tai maksaa korjaukset omasta vakuutuksestamme. Jos joudumme käyttämään omaa vakuutusta, on omavastuu 200 euroa, josta vähennetään jotain kertyneitä hyvityksiä (kun ei ole ollut kolareita) 60 euroa, eli maksettavaksi jää 140 euroa. Sisältää sijaisauton korjauksen ajaksi. Eli emme me lähde käräjöimään. Hintaa tulee siis maksimissaan 140 euroa, ja korjaamolle viemisen vaiva tietysti lisäksi. Silti harmittaa, vaikka ei tuo kovin kalliiksi tulekaan.

Jälkikäteen mietin että olisikohan tuon toisen Volvon kuski ollut juovuksissa. Se selittäisi hyvin tuon hiukan holtittoman ajelun ja paikalta pakenemisen. Poliisia en kuitenkaan missään vaiheessa miettinyt paikalle kutsuvani, sillä itsekin syyllistyin ainakin ylinopeuteen. Eikä minulla myöskään ole kännykkää, millä poliisin olisi voinut paikalle kutsua.

Nyt kun tuo mielestäni väistämätön tilastokolari on ajettu, voi taas huokaista helpotuksesta ja jatkaa turvallista autoilua.

lauantai, 14. maaliskuu 2015

Hyvää puuta

Puu on materiaalina minun mieleeni. Jostain syystä olen aina pitänyt puusta eri muodoissaan. Niin rakennus- ja sisustusmateriaalina kuin myös esimerkiksi erilaisten esineiden raaka-aineena. Pidän myös polttopuusta. Sen tekemisestä eri muodoissaan, ihan puun kaadosta alkaen sen kirveellä pilkkomiseen asti. Se miksi aihe tuli juuri nyt mieleeni, johtuu siitä että meillä meinasi saunapuut loppua.

Saunassamme täällä Kirkkonummen kodissamme on kaksi kiuasta. Kuten olen useissa yhteyksissä ennenkin maininnut, ei sähkökiuasta ole käytetty kuin kerran. Testasimme heti alkuaikoina että toimiiko se. Kyllä, se toimii. Puukiuas antaa kuitenkin mielestäni niin paljon paremmat löylyt, että sitä on sitten ihan vakituiseen käytetty. Kertaalleen on tuo puukiuas jo jouduttu vaihtamaankin tämän lähes kolmentoista vuoden aikana jonka olemme täällä asuneet. Eli kun alkoi näyttää siltä että saunapuut ovat loppumassa, ei tullut edes mieleen sellainen vaihtoehto että olisimme siirtyneet sähkökiukaan käyttöön. Perinteisestihän minä olen tuonut mökiltämme Nummi-Pusulasta (nykyisin Lohja) peräkärryllä polttopuita tänne kotiin. Viime kesänä en sitten kuitenkaan tuonut. Siihen oli montakin syytä. Ensinnäkin viime kesänä täällä oli vielä melko runsaasti saunapuita. Toinen selkeä syy oli että peräkärrymme kuomu hajosi muutama vuosi sitten käyttökelvottomaksi. Sen päälle putosi lumet autokatoksen päältä, eikä se kestänyt tätä kohtelua toista vuotta peräkkäin. Ensimmäisellä kerralla kuomuun tuli vain pieni reikä ja halkeama, jotka näppärästi paikkasin putkimiehen teipillä. Ilman kuomua oli polttopuiden kärryyn turvallisesti pakkaaminen aika työlästä, eikä kerralla saanut tuotua kovinkaan kummoista kuormaa. Lisää syitä miksi saunapuut jäi mökiltä tuomatta: selkä. Eli minulla tuo selkä aina välillä reistaa siihen malliin ettei oikein liikkumaan pääse, joten tulevaisuutta ajatellen on valitettava tosiasia se, etten ole varma pystynkö mökillä jatkossa kovinkaan tehokkaasti enää polttopuita tekemään. Eli vaikka mökillä nyt onkin ihan hyvin polttopuita liiterissä, on kuitenkin järkevämpi ettei niitä kärrykaupalla sieltä pois kuskata. Ihan vaan sillä että olisi tosi noloa tilata saunapuita mökille...

Kotiin niitä kuitenkin tilasin. Katselin netistä eri vaihtoehtoja, ja siellähän niitä on helppo vertailla. Löysin sieltä sitten mielestäni tähän tarkoitukseen sopivimman vaihtoehdon ja klikkasin tilauksen menemään. Tein tilauksen parisen viikkoa sitten, ja laitoin toimituspäiväksi perjantain 13. päivä maaliskuuta. Otin kuusi irtokuutiota sekapuutarjousta. Tämä tarjous tarkoitti että puolet polttopuusta on koivua ja toinen puoli sekapuuta. Hinta 58 euroa kuutio, kuljetus kaupanpäälle yli viiden kuution tilauksiin. Olen tyytyväinen. Puu oli tosi kuivaa, ja sopivan pieneksi pilkottua. Sekapuu osuus sisälsi lähinnä leppää ja kuusta, vähän mäntyä. Tämä määrä riittää saunapuina arviolta parisen vuotta. Perjantaina sain puolet kuormasta siirrettyä käyttöä odottamaan sisätiloihin ja puuliiteriin. Lauantaiksi jäi toinen puoli pinottavaksi takaterassille ja autokatokseen.

Pidän puusta muutenkin kuin polttopuuna. No tietysti nuotiopuut esimerkiksi Väinänperällä ovat ihan oma hieno juttunsa, mutta tarkoitan noin yleensä sisustus ja käyttöesineissä. Tämä harrastehuone, jossa tätäkin tarinaa kirjoittelen, sisältää runsaasti puuta. Seinissä on puiset puolipaneelit. Se on ehkä toisaalta vähän vanhahtava sisustusmuoto, mutta minä olen siitä aina pitänyt. Sen vuoksi tässä minulle tärkeässä huoneessa on tällaiset seinät. Tässä samaisessa huoneessa on myös paljon kirjahyllyä. Se on kaikki petsattua koivua. Täyttä puuta. Jopa baarikeittiön tiskipöytä on puuta. Lakattua saarnea. Toimii hyvin. Lattia tässä lempihuoneessani on korkkia. Lasken senkin puuksi, vaikka onkin siis lähinnä puun kuorta. Joka tapauksessa aitoa luonnon materiaalia. Myös huonekaluissa mielestäni puu on oikea materiaali. Kortinpeluupöytä ja penkit ovat täyttä puuta. Suntion hienolla ammattitaidolla itse tekemää. Puuta on myös tämä tietokonepöytä ja baarijakkarat. Sohvissa löytyy kyllä kieltämättä myös puuta pehmeämpiä materiaaleja, vaikka runko ja jalat puuta ovatkin.

Viimeistään tähän kohtaan laittaisin, jos osaisin, Vesamatti Loirin kappaleen "Hyvää puuta". Mutta sinähän, hyvä lukijani, voit sen itse etsiä käsiisi ja kuunnella. Hyvä, aiheeseeni liittyvä kappale. Oli minullakin joskus lapsena jousipyssy katajasta. Varmaan useampikin. Lattiamateriaalina puu on ihan ehdoton. Mutta sitten kun minä (taas kerran) kuolen, ei arkkuni ole pakko olla täyttä puuta. Se on meinaan raskas kantaa...

Pidän myös puista. Lempipuitani on kaksi. Tammi ja Hevoskastanja. Myös Vaahtera ja Pihlaja ovat hienoja puita. Tammi oli jo nuoruudessani ihan ehdoton suosikkini. Iso vankka puu, jossa on erinomaisen hienot lehdet. Tammenterhoja tuli keräiltyä jo lapsena. Mökillämme Nummi-Pusulassa( lue Lohjalla) on istutettu Tammi. Olen sitä usein kuivina kesinä kastellutkin, mutta silti se ei ole juurikaan kasvanut, pysynyt hengissä kuitenkin. Itse asiassa siinä on oikeastaan kaksi puuta, jotka ovat vähän niinkuin kietoutuneet toisiinsa, ja muodostavat yhdessä eräänlaisen pensasmaisen Tammen. Toivottavasti se jatkossakin pysyy hengissä, ja ehkä joskus jopa lähtee oikeasti kasvamaan. Viimeisen lähes kahdenkymmene vuoden aikana se on kuitenkin kasvanut vain reilun metrin pituudesta alle kolmen metrin pituuteen.

Hevoskastanjan kanssa on myös ollut ongelmia. Tontillemme Kirkkonummelle kun joskus silloin alkuaikoina mietimme jotain puuta, oli minulla Tammi heti mielessä. Sen taimia ei kuitenkaan löytynyt lähistöllä olevista puutarhaliikkeistä myynnistä , joten päädyimme hyvään kakkosvaihtoehtoon, eli siis Hevoskastanjaan. Sen taimi, kooltaan kyllä jo reilut 1,5 metriä, oli melko kallis. Kallein meidän tontillemme ostetuista kasveista. Tänään, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, tuo kasvi, siis puu, on edelleen hengissä. Pituutta sillä on noin 60 senttimetriä, ja olemus lähinnä kituva pensas. Suurin syy miksi näin kävi, on mielestäni se, että kasvi oli alunperin lähtöisin Saksasta. Siellä on kuitenkin melkolailla leudompi ilmasto kuin meillä. Vaimo olisi jo moneen kertaan hävittänyt koko kasvin, mutta minä en ole antanut periksi. Niin kauan kun siihen keväisin tulee uusia lehtiä, saa se sinnitellä. Muutama vuosi sitten ostimme uuden Hevoskastanjan taimen. Se oli kotimainen, hinnaltaan edeltäjäänsä edullisempi, mutta kooltaan vähän pienempi, suunnilleen metrin luokkaa. Nyt sillä on pituutta nelisen metriä, ja kasvu näyttäisi edelleen jatkuvan hyvin.

Puun tuoksu on myös todella hyvä. Kun vaikkapa olet keväällä halkomassa talvella kaadettuja puita, on niistä tuleva tuoreen puun tuoksu todella hyvä. Saman hyvän tuoksun, tosin vähän miedompana, saa aikaiseksi kun tuo talvella pihasta pakkasesta polttopuita sisälle sulamaan. Ihan oma erityisen hyvä tuoksunsa on jos puu on tervaspuuta. Sitä on todella miellyttävä haistella, ja toimii myös aivan erinomaisena sytykepuuna. Kataja täytyy vielä ihan erikseen mainita todella hyvän tuoksuisena puuna. Hyvä tuoksu on marjoissa, havuissa ja varsinkin itse rungossa, jos sitä vaikkapa työstää johonkin muotoon. Katajan tuoksu on myös mielestäni hyvin kestävä, se tuoksuu hyvälle pitkään vielä kuivuttuaankin. Metsä on täynnä puita. Metsässä on kiva olla muutenkin, mutta myös tuo metsän, eli siis lähinnä puiden, tuoksu on hyvä. Se ei välttämättä aina ole kovin voimakas tuoksu, mutta miellyttävä joka tapauksessa. On se vaan hieno asia että meillä suomalaisilla on niin paljon metsiä, puuta ja puita.

 

 

torstai, 12. maaliskuu 2015

Tasan yksi vuosi

Tänään siitä on kulunut tasan yksi vuosi, kun kirjoitin tähän blogiini ensimmäisen tarinan. Ensimmäisessä, kuten seuraavassakin, tarinassani muistelin melko hiljattain tapahtunutta reissuamme Leville.

Ensimmäiseenkin tarinaani sain kommentin. En ole siihen vielä vastannut. Syy on yksinkertaisesti se, että kommentti tuli ulkomaankielellä, enkä sitä kovin hyvin hallitse. Ensimmäiseen kirjoitukseeni saamani kommentti ei kuitenkaan ollut ensimmäinen kommentti, jonka sain, vaan seuraavana päivänä julkaisemaani toiseen kirjoitukseen ehti ensimmäisenä kommentoimaan nimimerkki "Jarski". En siihen kommenttiin vastatessani vielä tiennyt kuka hyvinkin tuttu henkilö tuon nimimerkin takaa löytyi, sen verran innoissani aloin siihen heti vastausta kirjoittaa. Jatkossakin olen pyrkinyt aina kaikkiin saamiini kommentteihin vastaamaan, kunhan ne ovat suomenkielisiä.

Kyllä niitä kommentteja on ihan kiitettävästi tullutkin. Tuossa sivun ylälaidassa näkyy tätä kirjoittaessani erinäisiä tilastotietoja, joista selviää esimerkiksi että kommenttien lukumäärä on tällä hetkellä 382. Luvussa ovat mukana myös minun vastauskommenttini, mutta siitäkin huolimatta luku on mukavan suuri. Kiitos teille kaikille kommenttaja kirjoittaneille!

Muita tilastotietoja joita tuossa sivuni ylälaidassa näkyy ovat kirjoitettujen artikkelien lukumäärä, joka on 77, ja keskeneräisten artikkelin lukumäärä joka on 25. Eli aika paljon on tässä vuoden aikana tullut kirjoiteltua. Kaikenlaisista aiheista. Tuo lomamatka-aihe on yksi, josta on tullut kirjoiteltua aika monta  tarinaa. Samoin koirastamme Timistä olen kirjoitellut useaankin kertaan. Harrastuksiini liittyviä juttuja on myös useita, kuten muutenkin omaan elämääni ja ajatuksiini tavalla tai toisella liittyviä tarinoita. Myös juhlapyhät on tainnut tulla käsitellyksi melko kattavasti.

Paljon on tullut kirjoiteltua, ja paljon niitä on myös luettu. Blogini "Kojelaudasta" näen aina tilastoa viimeisen viikon ajalta montako klikkausta minäkin päivänä blogiini on osunut. Alkuun tuntui tosi hienolta kun ensimmäisen kerran meni rikki viidenkymmenen kävijän määrä yhtenä päivänä. Nyt on muutamina päivinä kävijöitä ollut jo vähän yli 200, eli kehitystä on tapahtunut. Sitä on aina mukava seurata kun julkaisee uuden tarinan, kuinka klikkauksia tulee joskus kymmeniä ihan ensimmäisen tunnin sisällä. Blogissa oleva laskuri puolestaan on ollut käytössä melkein alusta lähtien. Siihen ei kuitenkaan lukema vaihdu suuremmaksi pelkästään sivua klikkaamalla, vaan se pyrkii laskemaan kuinka moni oikeasti on jonkun tarinan sieltä lukenut. En ihan tarkkaan tiedä sitä systeemiä minkä mukaan se toimii, ilmeisesti siinä on jokin aikaraja kauanko sivulla pitää viipyä. Joka tapauksessa tuo laskuri näyttää nyt jo lukemaa yli kolmen tuhannen, joten kyllä näitä tarinoitani on hämmästyttävän usein luettu tämän ensimmäisen vuoden aikana.

Mistäpä sitä sitten kirjoittelisi seuraavan vuoden aikana? Olen joka tapauksessa ajatellut jatkaa kirjoittelua, tosin todennäköisesti tämän alkavan toisen vuoden aikana ei tarinoita tule aivan yhtä paljon, mutta useampi kymmenen toivoakseni kuitenkin. Aika paljon kaikenlaisia aiheita on jo tullut käsiteltyä, mutta joistakin niistä voi tietysti kirjoittaa taas uudestaankin. Kuten lomajutuista tai Timin kuulumisista. Ja joku tarkkaavainen lukija ehkä huomasi että minulla on 25 keskeneräistä artikkelia... No tuo "keskeneräinen" on kovasti paljon liioittelua. Käytännössä tuo luku kertoo montako otsikkoa olen tallentanut luonnoksiin. Alkuun pidin ihan eri paikassa listaa aiheista, joista mahdollisesti joskus jotain kirjoittaisin, mutta nyt olen todennut helpommaksi aina jonkin ajatuksen saadessani tallentaa tuo otsikon muodossa luonnokseksi, niin siellähän ne sitten pysyvät odottamassa mahdollista käyttöä. Voipa olla että tässä taas jossain vaiheessa kerään niistä jonkinlaisen listan, josta sitten saatte itse valita mistä aiheista olisitte mahdollisesti kiinnostuneita jotain lukemaan.

Alkuun kun aloin tätä blogia kirjoittelemaan, pelkäsin vähän että alkuinnostuksen jälkeen homma lopahtaa ja unohtuu. Sen kaltainen toiminta on valitettavasti minulle luonteenomaista monessa asiassa. Eli siis että innostun jostain asiasta välillä kovastikkin, ja sitten jonkun ajan päästä siihen kuitenkin kyllästyn. Nyt kuitenkin uskon näitä kirjoitteluja jatkavani, vaikka varmasti välillä tuleekin olemaan todennäköisesti jonkinlaisia taukoja. Tähän on jotenkin sillain tottunut. Kaikkein useimmin kirjoitan näitä perjantaisin, töiden jälkeen ennen saunanlämmitystä, ja joskus vielä saunaa lämmitäessä ja välillä jopa saunatauoilla. Noin muutenkin on viikonloput sitä aikaa jolloin tulee eniten kirjoiteltua. Viikolla töiden jälkeen ei useinkaan tule ainakaan kovin paljon tähän hommaan paneuduttua. Kesällä saattaa sen vuoksi tahti hidastua, kun ei kesäviikonloppuisin tule välttämättä koneen ääressä niin kovin paljon oltua.

Tämä kirjoittaminen on antanut paljon minulle itselleni. Monellakin tapaa. Monta kertaa olen todennut että omat ajatukseni selkeytyvät itsellenikin huomattavasti, kun alan niistä kirjoittaa. Välillä jonkin tarinan sisältö tulee lopulta olemaan melko lailla erilainen kuin sitä aloittaessani kuvittelin. Toisaalta tuntuu ihan mukavalta kirjoittaa, vaikka tämä hitaasti käykin, kun en enää ole edes yrittänyt kokeilla kymmensormijärjestelmää jonka kuitenkin joskus kauppaopistoaikoina opettelin. Kyllä se on melkolailla tarkkaan tämä oikean käden keskisormi, jolla nämä tarinat syntyvät. Miksei etusormi? Ihan vaan siitä yksinkertaisesta syystä että keskisormi on pisin, ja osuu siis näppäimiin ensimmäisenä. Sen verran on nämä minun sormeni kankeita, ettei niitä tee mieli taivutella enempää kuin on pakko. Myös se tuntuu aina kivalta kun saa jonkin tarinan valmiiksi, ja pääsee painamaan "julkaise" nappia. Ja kuten olen ennenkin jossain vaiheessa todennut, on se aina ehdottoman mukavaa kun saa johonkin tekstiin kommentin. Tuli kommentti sitten tutuilta tai tuntemattomilta. Niihin on aina mukava vastailla joka tapauksessa. En kuitenkaan kirjoittele näitä pelkästään kommenttien toivossa. Tiedän että saisin huomattavasti enemmän kommentteja itsekin, jos lähtisin ahkerasti kommentoimaan muiden minulle tuntemattomien tekstejä. Tämä kirjoittaminen on minulle varmasti usein myös terapiaa, tavalla tai toisella. Tekee hyvää saada ajatukset välillä pois normaaleista arjen rutiineista. Toisaalta on välillä melko mielenkiintoista kirjoittaa jostain vaikeastakin aiheesta. Niihinkin minulla löytyy mahdollisia aiheita varastossa tälläkin hetkellä. Katsotaan sitten milloin sellaiseen tulee seuraavaksi tartuttua.

Tänään on siis minulle tärkeä päivä, näin voi kai sanoa. Mutta kyllä huomenna on vielä tärkeämpi.... Huomenna on perjantai ja 13. päivä. No eipä siinä sinänsä vielä mitään ihmeellistä, niinhän oli perjantaina neljä viikkoa sittenkin. Mutta huomenna alkavat ne Formulat vapailla harjoituksilla siellä Australiassa. Eli hieno viikonloppu tulossa, vaikka aurinko paistaakin....

  • Laskuri


    Kävijälaskuri