Tänään Timillä on synttärit. Timi täyttää 4 kuukautta. Timi on asustanut meillä jo kauemmin kuin syntymäkodissaan Tampereella. Timi sai synttärilahjaksi uuden vinkulelun. Niistä se tykkää tosi paljon, ja sen vuoksi epäilen ettei tämäkään ehjänä montaa viikkoa pysy.

Timi on shetlanninlammaskoira, jonka elämästä olen tässä aina välillä kertoillut ennenkin. Nyt vähän päiviitän, mitä Timille kuuluu.

Timi on käynyt jo kaksi kertaa eläinlääkärissä. Saamassa tarvittavat rokotukset. Hyvin reippaasti Timi nämäkin kokemukset otti. Ei pienintäkään inahdusta rokotuspiikistä, ja pöydällä tutkittavana olokin sujui hienosti. Ennen rokotuksia otettavat matokuuritkin menivät alas ilman ongelmia. Timillä ei ole koskaan ollut ongelmia saada ruokakuppia tyhjäksi. Oli ruoan joukossa matolääkettä tai ei.

Sisäsiisti Timi ei ole vieläkään. Hiukan ehkä alkaa kuitenkin jo olla merkkejä siitä, että ehkä sitten joskus isompana Timikin osaa tehdä tarpeensa aina pihalle. Nyt on kuitenkin asia kääntynyt jo niin päin, että tarpeet tehdään useammin ulos kuin sisälle. Vielä jokin aika sitten tilanne oli valitettavasti  toisin päin. Muutaman kerran Timi on jo ihan oikeesti osannut pyrkiä ulos silloin kun on ollut tarve päästä asioille. Eiköhön se siitä sekin asia pikkuhiljaa lutviudu kohdilleen.

Timi on myös oppinut haukkumaan. Se ei välttämättä ole kovin hyvä asia. Timi haukkuu esimerkiksi silloin, kun se haluaa että joku tulisi hänen kanssaan leikkimään. Tai sitten jos alkaa olla sen ruoka-aika, eikä ruokaa näy, on se hyvä syy haukkua. Keittiössä jos joku esimerkiksi laittaa ruokaa (siis ihmisille) tai leipoo, on se hyvä syy haukkua. Timin mielestä ilmeisesti keittiö on sitä varten, että siellä annetaan hänelle ruokaa, tai vähintäänkin maistiaisia, jos ihmisille tehdään ruokaa. No okei, edelleen Timi on melko vähähaukkuinen koira, mutta ei enää kuitenkaan aivan "söpö hiljainen".

Timillä on melko useita koirakavereita. Niiden kanssa hänellä on treffejä suunnilleen joka viikko. Välillä ollaan kaverin luona pihassa peuhaamassa, välillä taas sitten käydään yhdessä ulkoilulenkillä. Timin mielestä mukavimpia ovat varmasti kuitenkin sovitut yhteiset metsäretket. Eli silloin pääsee vapaana kaverin kanssa temmeltämään erääseen lähimetsään, jossa Timi välillä käy myös ilman koirakavereita. Ihan vaan tuttujen ihmisten kanssa vapaana juoksemassa ja touhottamassa.

Timin kasvu on edelleen mennyt käyrien ylärajoilla. Säkäkorkeus alkaa olla 34 senttiä. Eli pienimmät aikuiset sheltit jäävät siinä kohtaa jo toiseksi. Lähinnä kuitenkin nartut, joiden kuuluukin olla vähän pienikokoisempia. Ihanne mittahan urospuoliselle sheltille olisi 37 cm, ja kyllä Timi näillä näkymillä vähintään siihen pääsee ennen kuin kasvu pysähtyy.

Kaiken mahdollisen pureskelu kuuluu edellen Timin lempiharrastuksiin. Varsinkin nyt, kun sen terävät pentuhampaat ovat vähitellen lähtemässä pois uusien tieltä. Purulelut ovat siis kovassa käytössä, ihan senkin vuoksi, ettei huonekalut sun muut ihmisten tavarat joutuisi niin koville. Vaikka aina välillä tuntuu, että kaikkein mukavinta on pureskella jotain, minkä se varmaan jo itsekin tietää kielletyksi. Kuten kenkiä. Niitä ei käytännössä voi jättää ollenkaan näkösälle. Eli vieraille vinkiksi: kengät kaappiin tai kodinhoitohuoneeseen oven taakse, niin pysyvät ehjinä.

Timi on edelleen myös hyvin seurallinen ja ihmisrakas. Siinä mielessä ihan häiriöksikin asti, että liikuit sisällä mihin tahansa, on Timi aina jaloissa. Ihan kirjaimellisesti. Se ei paljon väistä, vaan sijoittuu juuri siihen mihin sinä olit seuraavaksi astumassa. Kovin se luottaa, ettei pienestä (ihmisiin verrattuna) koostaan huolimatta tule tallotuksi. Tarkkana kyllä saa olla, olen jo kyllä tosi usein ollut lähellä astua hänen päälleen. Varsinkin jos keittiössä käyt, tai siellä jotain puuhailet, niin aina on pakko katsoa jalkoihinsa, ennen kuin askeltakaan ottaa.

Timin ketteryys ja liikkuvuus ovat myös kehittyneet. Sovimme jo alunperin, että kunhan Timi vähän kasvaa, saa se olla sohvalla. Nyt se on jo sen verran iso ja ketterä, että sohvalle meno ei tuota mitään vaikeuksia. Hankaluutena on puolestaan se, että sohvalla tuppaa jostain kumman syystä olemaan aika usein kaikkea mielenkiintoista pureskeltevaa, mikä ei kuitenkaan ole tarkoitettu pienen koiran syötäväksi. Yksikseen ei Timiä parane sohvalle päästää, ja silloin kun olemme kaikki poissa, töissä tai koulussa, on Timin alue rajattu pienellä aidalla siten ettei se olohuoneeseen pääse.

Portaisiin emme ole Timiä vielä vapaasti päästäneet. Kyllä se on muutaman kerran tullut itse alakerrasta yläkertaan, kun on ollut joku mukana kulkemassa ja varmistamassa että nousu onnistuu hyvin. Ja kyllähän se Timiltä jo hyvin onnistui. Alaspäinkin se on tullut jo kerran, tosin silloin ilman lupaa ja valvomatta. Olimme kaikki hetken aikaa samaan aikaan alakerrassa käymässä, kun Timi sitten ujuttautui lapsiportin pienojen välistä portaisiin ja alakertaan. Täytyihän sitä päästä mukaan, kun kerran hänen koko laumansa oli mennyt alakertaan. Alkuun pidimme lapsiportin päällä vielä sellaista eräänlaista verkkoaitaa, ettei Timi niistä raoista mahtuisi. Poistimme sen kuitenkin jo jokunen aika sitten, kun silmämääräisesti näytti, ettei se millään enää niistä väleistä mahtuisi.

Timistä saa myös hyvän saunakaverin. Eilen ja viime viikon lauantaina oli tilanne illalla se, ettei meitä ollut kotona muita kuin minä ja Timi. Muut olivat harrastuksien ja kavereiden parissa. Minulle perjantai ja lauantai ovat joka tapauksessa saunapäiviä, jos vaan mahdollista. Timi oli minun saunassa ollessani joko pesuhuoneen matolla huilaamassa tai saunan lattialla köllöttelemässä. Kiukaan luukku on lasia, ja Timi tykkää maata lattialla liekkejä katsellen. Kiukaassamme poltetaan enimmäkseen havupuuta, jotka paukkuvat välillä aika äänekkäästi. Sen verran Timi on noihin ääniin tottunut, ettei isonkaan paukahduksen jälkeen tapahdu muuta reaktiota kuin hetkellinen pään ylös nostaminen. Saunatauoilla Timi sitten pääsee ulos takaterassin ympäristöön tehtyyn pikku aitaukseen vapaasti temmeltämään.