Uniongelmien lisäksi koen että minulla on välillä myös ongelma unia.

Uniahan näkevät kaikki, ja lähes joka yönä. Niitä vaan ei välttämättä enää valveilla ollessa muista, tai jos muistaa, muistaa vain hetken heräämisen jälkeen. Näin olen ymmärtänyt.Jotkut unet, ainakin minulla useimmat, ovat hyvin sekavia ja epäjohdonmukaisia. Ne eivät senkään vuoksi jää muistiin kovin pitkäksi aikaa. Sitten on unia, jotka on nähnyt vuosia tai vuosikymmeniä sitten, ja muistaa ne vieläkin elävästi.

Unia on hyvin eri tyyppisiä. Minulla, kuten käsittääkseni monilla muillakin, toistuu melko usein uni, jossa tavalla tai toisella pystyy lentämään. Tai ainakin pystyy venyttämään esimerkiksi hyppyään lähes rajattomasti ylös- tai eteenpäin, kunhan vain keskittyy tarpeeksi. Mitä tämäntyyppiset unet sitten tarkoittavat? Vai tarkoittavatko mitään? Unien tulkintaan en ole perehtynyt, jätän sen toisille. Kieltämättä unientulkinta on kiinnostava, mutta varmasti myös kiistanalainen tehtävä. Siihen kuitenkin uskon että jostain ne unet tulevat, ja jokin tarkoituskin niillä varmasti on. Kaikella on syynsä.

Toinen usein toistuva unityyppi on uni, jossa pudotaan jostain korkealta. Erona lentämisuniin tässä on se, että putoaminen ei ole hallittua, eikä missään tapauksessa miellyttävää. Päinvastoin. Nämä unet päättyvät yleensä äkkinäiseen heräämiseen. Heräämiseen sillä hetkellä kun putoaminen päättyy, ja olet juuri kauhuksesi kohtaamassa kovalla vauhdilla maan pinnan tms. mihin putous päättyy. Herääminen ei ole miellyttävä. Ainakin minä koen nämä unet eräänlaisiksi painajaisiksi. Muistan vieläkin hyvin yhden tällaisen unen vuosikymmenten takaa, jossa putoamisen jälkeinen herääminen tapahtui komeron lattialla. Kesti hetken, ennen kuin tajusin että olin unessa nähnyt unta putoamisesta, ja herääminen tarkoitti siis heräämistä unen unesta, ja näin siis edelleen unta. Unta että olin pudonnut komeron lattialle unen. Silloin siis tiedostin nukkuvani ja näkeväni unta. (Pysyikö joku perässä mitä tarkoitin?) Tästä unesta heräsin sitten melkein saman tien.

Muutenkin olen aina välillä törmännyt olotilaan, jossa tiedän nukkuvani ja näkeväni unta. Silloin on tunne että hei, nyt voin tehdä ihan mitä hyvänsä, koska tämä on vain unta. Yleensä sitä ei kyllä ehdi paljon mitään tekemään, ennen kuin herää, tai rupeaa empimään että onko tämä nyt sitten kuitenkaan oikeaa unta. Se, mitä tekee tietäessään olevansa unessa ja voivansa tehdä mitä hyvänsä, kertoo varmaan melko paljon ihmisestä itsestään...

Ovatko unet värillisiä? Joskus kun joku sitä minulta kysyi, en osannut siihen suoralta kädeltä vastata. Jotenkin tuntuu että värit eivät ole unelle oleellisia. Mutta ainakin toissaöisessä unessani ajoin autoa joka oli väriltään punainen. Siitä olen varma. Muistin aamulla (tai oikeastaan yöllä unesta herättyäni) myös muutamien muiden unessa olleiden esineiden värin, kun sitä tuoreeltaan pohdiskelin. Autolla ajaminen muodossa tai toisessa on hyvin usein toistuva teema minun unissani. Muistan vieläkin, että ajoin parin vuoden ajan ennen ajokortin saamista hyvin monena yönä autolla. Unessa sen pystyi tekemään jo silloin, kun se ei ollut valvetilassa vielä mahdollista. Autot ja ajaminen ovat aina olleet minulle tärkeitä.

Toinen teema joka on toistunut erittäin usein unissani on tupakan polttaminen. Etenkin sen jälkeen kun lopetin tupakoinnin, poltin unissa hyvin nautinnollisesti tupakkaa lähes joka yö. Tätä aktiivista tupakointiunien kautta kesti lähes kaksi vuotta. Olisiko unissa tupakointi syy siihen, että olen tässä tupakkalakossani pystynyt pysymään, vaikka edelleen tupakkaa tekisi mieli? Tupakoinnin lopettamisestani tulee tässä keväällä 21 vuotta. Edelleenkin tupakkaa tekee mieli, ja aina silloin tällöin poltan unissani.

Mistä tulevat henkilöt uniin? Usein uneni ovat sellaisia, että vaikka niissä on paljonkin muita ihmisiä, en heistä oikeasti tunne ketään. Vaikka he olisivat unessa olevinaan tuttujani, välillä jopa kavereitani. Tottakai välillä unissa on myös henkilöitä, jotka tunnen myös valvetilassa. He ovat useimmiten henkilöitä jotka olen tuntenut lapsuudesta tai ainakin nuoruudesta lähtien. Tuntuu että henkilö pitää tuntea todella pitkään ennen kuin hän "pääsee" uniini mukaan. En ainakaan nyt muista että vaimoni tai lapseni olisivat koskaan unissani esiintyneet. Olen ilmeisesti tuntenut heidät liian vähän aikaa.

Sitten niihin ongelma uniin. Näen nykyään erittäin harvoin miellyttäviä unia. Uneni ovat kuitenkaan harvoin varsinaisia painajaisia. Luonnehtisin niitä lähinnä sanalla ahdistava. Unia on monen tyyppisiä, yhteistä niille on kuitenkin se, etteivät ne ole miellyttäviä. Yksi näistä ahdistavista unityypeistä on uni, jossa milloin milläkin kulkuneuvolla tai jalkaisin paetaan jotakuta tai jotakin. Usein tämän tyyppisessä unessa sitten jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne että ei vaan pääse eteenpäin vaikka kuinka ponnistelee. Toinen ahdistava ja teemana usein toistuva uni on minulla sellainen, jossa syystä tai toisesta jossakin tilanteessa joutuu menemään ihmisten keskelle, ja sitten tajuaa ettei minulla ole housuja ollenkaa. Ei siis edes alushousuja. Okei, tiedän, kuulostaa kieltämättä enemmänkin hupaisalta kuin ahdistavalta, mutta silloin siinä tilanteessä se ei unennäkijältä tunnu ollenkaan hauskalta mennä esimerkiksi lavalle pitämään puhetta, kun tajuaa siinä matkalla penkkirivien välissä, ettei ole housuja...

Hyvin usein toistuvat myös unet joiden teemana on töissä olo. Työpaikka muistuttaa unissa harvoin sellaisenaan jotain niistä missä olen oikeasti ollut töissä. Yhteistä näissä välillä hyvinkin erilaisissa "työ-unissa" on se, että kaikki menee ahdistavalla tavalla pieleen. Milloin mitäkin olen tekemässä, mutta joka tapauksessa se tekeminen epäonnistuu siihen malliin että tunnen voimakasta ahdistusta niin unessa kuin heti sen jälkeen herättyänikin. Untahan se vain oli, sitä yrittää itselleen selittää, mutta eipä se auta, mieli on taas alamaissa ainakin jonkun aikaa.

Ongelma uniksi koen myös unet, joissa näkee jonkun tutun ihmisen kuoleman. Vaikka uneni eivät yleensä koskaan toteudu, tuntuu silti ahdistavalta nähdä jonkun tutun kuolema, tai hautajaiset. Sitä ajattelee että jos tässä nyt kuitenkin tällä kertaa on jotain kohta tapahtuvaa taustalla. Entä kun näkee oman kuolemansa...

Ja vieläpä kolmena yönä peräkkäin saman, tai ainakin hyvin samantapaisen unen. Jonka muistaa aamulla yllättävän selvästi. Muistaa vieläkin, vaikka näistä unista on aikaa jo lähes 40 vuotta. Unessa hukun järveen reilun viiden metrin päähän mökkilaiturin päästä katsottuna etuvasemmalle. Unessa ei oikein saanut selvää mistä mökkilaiturista oli kyse. Unessa ennen uimaan lähtemistä ja hukkumista ihmettelin kun jonkunlaisen luonnonmullistuksen seurauksena järveen, siihen ihan lähelle, nousi pieni kivinen saari. Ja vähän kauemmaksi muitakin saaria. Sellaisia ei Teiskon mökin laiturilta näy. Ihmettelin tätä, mutta eiväthän unet aina niin loogisia ole. Kunnes sitten parin vuosikymmenen päästä unista menimme silloisen tyttöystäväni (nykyinen vaimoni) kanssa ensimmäistä kertaa Nummi-Pusulan mökille. Saavuimme mökille illalla, pimeän aikaan. Aamulla kun sitten päivä valkeni, sumuisena, menin ensimmäistä kertaa alas rantaan. Sieltä se maisema aavemaisesti sumun keskeltä alkoi hahmottua. Siinä se oli. Pieni kivinen saari ihan lähellä, ja ne muut saaret vähän kauempana. Maisema suoraan unesta. Unesta jossa menetän henkeni hukkumalla... Olen kuitenkin käynyt siellä uimassa, useinkin. Minun unenihan eivät ole enneunia...

Ihmeellinen on unten maailma, ja varmasti jokaisella omanlaisensa. Mitä unet sitten merkitsevät? Ja onko sillä loppujen lopuksi mitään väliä? Eipä kai. Vaikka olisihan se tietysti kiva niistä jotain ymmärtää.

Unta ja unia kaikille!