On tullut kirjoiteltua ihan liikaa kuivia asiatekstejä, joten nyt on aika tempaista tähän väliin peni vitsi. Tai siis ei ihan pieni, eikä tämä taida oikeastaan vitsikään olla. Sanotaan vaikka hauska tarina. Paitsi että ei taida olla kovin hauska. Eli siis tarina. Tarinan nimi on " Vihreä pingispallo". No niin, arvasinhan minä. Moni on tämän jo kuullut, eikä ymmärrettävistä syistä halua enää tämän jutun lukemista jatkaa. Kirjoittamista jatkan kuitenkin, ihan kiusallanikin. Siitä on tosi kauan kun itse tämän tarinan kuulin, joten en ihan tarkkaan muista miten se menee, mutta keksin sitten itse aukkokohtiin jotain. Tarinan ensiesitykset ovat suunnilleen samalta ajalta kuin kertomus vihreästä leveäsuisesta sammakosta. Eli kyseessä on sunnilleen vuosi yksitoista ennen Nokian suuria tihkusateita. Osimoilleen näin eli simoilleen silleen. Olkoon tarinan päähenkilö vaikka Samuli. Ja näin tarina alkaa.

Samulin syntymäpäivä läheni. Samuli oli jo iso poika, hän täyttäisi muutaman päivän päästä seitsemän vuotta. Äiti kyseli Samulilta, mitä tämä toivoisi syntymäpäivälahjaksi. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan syntymäpäivälahjaksi vihreän pingispallon. Syntymäpäivä vihdoin tuli, ja Samuli sai lahjaksi vihreän pingispallon. Aika kului ja Samuli aloitti koulunkäynnin. Muutama vuosi meni ja edessä oli ensimmäinen kerta, kun Samuli täyttäisi pyöreitä. Hänen 10-vuotis synttärinsä lähestyivät, ja isoäiti tiedusteli Samulilta mitä hän toivoisi syntymäpäivälahjaksi. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan syntymäpäivälahjaksi vihreän pingispallon. Samulin toive toteutui, ja hän sai lahjaksi vihreän pingispallon. Muutamien vuosien kuluttua Samuli oli kasvanut jo nuoreksi mieheksi, ja meni rippikoululeirille. Kummit sitten siinä innostuivat kyselemään, mitäköhän Samuli toivoisi rippilahjaksi. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan rippilahjaksi vihreän pingispallon. Ja sen hän myös sai.

Onneksi olkoon, muutamat ovat jo selvästi oivaltaneet miksi tarinan nimi on vihreä pingispallo.... Mutta tarina jatkuu.

Samuli kävi ahkerasti koulua ja meni lukioon. Sielläkin hän pärjäsi hyvin, ja kirjoitusten jälkeen sai huokaista helpotuksesta, lakkiaiset olivat tosiasia. Järjestettiin oikein isot juhlat, ja paikalle kutsuttiin paljon vieraita. Ennen lakkiaisia kyseli Samulin täti, että mitä Samuli toivoisi lakkiaislahjaksi. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan lakkiaislahjaksi vihreän pingispallon. Niin myös tapahtui, Samuli sai tädiltään lahjaksi vihreän pingispallon. Elämä jatkui, Samuli rakastui, meni kihloihin ja alkoi suunnitella morsiamen kanssa häitä. Ennen tuota tärkeää päivää, uteli bestman Samulilta mitäköhän he toivoisivat häälahjaksi. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan häälahjaksi vihreän pingispallon. Tuona hienona tärkeänä päivänä hääpari sitten sai häälahjaksi vihreän pingispallon.

 

Toimii muuten hyvin iltasatuna. Tämä tarina siis. Monotonisella äänellä kun tätä tenavalle alat paasata, niin johan nukahtaa. Ehkä jopa ennen sinua.... Kokeile vaikka. Mutta tarina jatkuu.

Perheenlisäystä tuli siinä jo parin vuoden jälkeen häistä. Samuli aikuistui, teki ahkerasti töitä ja vanheni vuosi vuodelta. Samuli päätti viettää railakkaat 30-vuotispäivät, ja kutsua koolle runsain mitoin sukulaisia ja kavereita. Ennen synttäreitä siinä sitten anoppi pirautti puhelimella. Hänellä oli asiaa. Halusi tietää mitä Samuli toivoisi synttärilahjaksi. Oli kuulemma vaikeata keksiä mitään 30-vuotiaalle. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan synttärilahjaksi vihreän pingispallon. Sen hän myös sai. Samuli jatkoi elämäänsä, pääsi töissä vastuullisempiin ja paremmin palkattuihin tehtäviin. Lapsetkin kasvoivat ja pikkuhiljaa itsenäistyivät, muuttivat pois kotoa. Aika kului, vuodet vierivät ja Samuli alkoi pikkuhiljaa lähestyä miehenikää. Nyt tarvii kyllä järjestää kunnon 50-vuotisjuhlat, hän ajatteli. Ei mitään isoa porukkaa, lähisukulaiset ja muutama paras ystävä vain. Ennen synttäreitä Samulin vaimo sitten tuli huolissaan kyselemään mieheltään, että mitä hän haluaisi synttärilahjaksi, kun on niin vaikea mitään keksiä. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan synttärilahjaksi vihreän pingispallon.

Joko naurattaa? Jos ei vieläkään, niin otappa vaikka pari olutta, ja aloita alusta. Tämä toistetaan niin kauan että aina "vihreän pingispallon" kohdalla alkaa naurattaa.... Mutta tarina jatkuu.

Samulilla oli elämä mallillaan. Hän oli saavuttanut elämässään kaiken toivomansa. Oli perhe, oli talo ja oli hyvä työpaikka jossa viihtyi. Vuodet vierivät, aikaa kului. Samulin eläkeikä alkoi lähestyä. Työtoverit päättivät järjestää Samulille kunnon läksiäiset ennen hyvin ansaittuja eläkepäiviä. Järjestelyistä vastaava henkilö tuli sitten Samulilta tiedustelemaan, että mitä hän haluaisi läksiäislahjaksi. Jotakin kun työtoverit halusivat joka tapauksessa muistoksi itsestään jättää. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan läksiäislahjaksi vihreän pingispallon. Samuli jäi eläkkeelle, läksiäiset vietettiin, ja hän sai lahjaksi vihreän pingispallon. Eläkkeelle jäätyään Samulin elämä jatkui rauhalliseen tapaansa eteenpäin. Samuli matkusteli alkuun ahkerastikkin, ja aikaa oli mukavasti myös muihin harrastuksiin. Aika kului ja vuodet vierivät.

Huomaatko? Loppu selvästi jo häämöttää. Jaksaa, jaksaa, kohta loppuu.... Mutta tarina jatkuu.

Samulin ikä alkoi olla jo lähellä neljännesvuosisataa. Niinpä Samuli päätti että kyllähän sitä pitää juhlia. Eihän sitä koskaan tiedä, koska on viimeinen tilaisuus kunnon synttärit järjestää. Niinpä pitopalvelu palkattiin, siivousliike pisti talon kiiltämään ja 75-vuotisjuhlat alkoivat lähestyä. Mutta mitä lahjaksi 75-vuotiaalle, jolla on jo kaikkea mitä tarvitsee. Tätä Samulin poika pähkäili, ja kysyi lopulta synttärisankarilta itseltään. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan synttärilahjaksi vihreän pingispallon. Synttärit vietettiin, ja Samuli sai lahjaksi vihreän pingispallon. Aika kului ja teki tehtävänsä, Samuli alkoi väsyä, askel alkoi painaa. Terveys ei enää ollut niin kuin vanhaan hyvään aikaan. Sydänkin välillä reistaili. Niinpä sitten eräänä syyskuun aamuna Samuli sai sydänkohtauksen, ja tuupertui omalle pihalleen. Onneksi vaimo huomasi tämän ikkunasta, ja tajusi samantien soittaa ambulanssin. Samuli vietiin vilkut päällä sairaalaan, ja kyllä hän siitä toipui, vaikka heikossa kunnossa olikin. Parin päivän päästä Samuli pääsi jo pois teholta, ja pystyi ottamaan vierailijoita vastaan. Pojan poikakin soitteli huolissaan isoisälleen, ja kyseli mitä voisi tuoda tuomisiksi sairaalaan. Samuli mietti tarkkaan ja harkiten, kunnes sitten vastasi: haluan vihreän pingispallon. Sen pojanpoika hänelle myös toi. Kun Samuli oli sairaalavuoteellaan avannut paketin, josta ilmestyi tuo vihreä pingispallo, avasi hänen pojan poikansa suunsa, ja kysyi: hei isoisä, miksi toivot aina itsellesi vihreän pingispallon?

Aika pysähtyi. Kaikki olivat hiljaa. Kaikki katsoivat Samulia. Samuli näytti jotenkin hämilliseltä. Samuli aukaisi suunsa vastatakseen. Ja sai samalla uuden sydänkohtauksen. Mitään ei ollut tehtävissä. Samuli kuoli.

Entä mikä on tarinan opetus?

Ei kannata tehdä tyhmiä kysymyksiä.