Ajan autolla melko paljon, reilut 20 000 kilometriä vuodessa. En kuulu niihin yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, jotka tilastojen mukaan pitävät itseään keskivertoa parempina kuskeina.

Tykkään ajaa autoa. Paitsi pimeällä ja kaupungissa. Työmatkoillani joudun ajamaan hyvinkin vilkasliikenteisiä teitä, kuten Länsiväylää Espoossa. Työmatkoilla joudun myös vuodenajasta riippuen ajamaan välillä pimeässä. Menen nykyisin niin aikaisin töihin, että vielä näin keväälläkin on töihin mennessäni pimeää. Mutta ei se tutulla reitillä niin hirveesti kuitenkaan haittaa.

Länsiväylän länsipäässä on tietöitä, on ollut jo pitkään. Johtuvat Länsimetron tulemisesta ja siihen liittyvistä liikennejärjestelyistä. Normaalisti tuolla työmatkalla käyttämälläni Länsiväylän osuudella on nopeusrajoitus 80 ja loppupäässä 100 kilometriä tunnissa. Nyt tietöiden takia rajoitus on 60 kilometriä tunnissa. Ja ehkäpä toisin paikoin ihan aiheesta. Ovat kaistat välillä melko kapeita ja mutkikkaita.

Ajoin joskus 1980 luvun alkupuolella kolarin. Mopo tuli punaisen Escorttini vasempaan kylkeen. Kuljettajan, eli siis minun, oven kohdalle. Mopo meni ruttuun ja Escortin ovi vaihtoon. Henkilövahinkoja ei tullut. Mekeinpä tuosta sattumuksesta asti olen odottanut ja pelännyt seuraavaa kolaria. Nämä muutamat vuosikymmenet olen odotellut että koska se väistämätön seuraava kolari tapahtuu. Ei tarvitse enää odottaa. Se tapahtui tänään.

Ei hätää. Henkilövahinkoja ei tullut. Volvotkin selvisivät pienillä kolhuilla. Ainakin omani. Toinen pakeni paikalta.

Elikkä näin se siis tapahtui. Olin tulossa töistä normaaliin aikaan, eli lähdin Haukilahdesta 12.35. Ajelin ensin Ison Omenan kohdalle, ja siitä siltaa myöten Länsiväylän yli ja sitten rampista Länsiväylälle Kirkkonummen suuntaan. Ison Omenan kohdalla olin liikennevaloissa Volvo S 80:n perässä. Moottori näytti olevan D5, mikä hyvin tuollaiseen autoon sopiikin. Väriltään se oli sellainen ruskean punainen, luultavasti manuaalivaihteet. Sen päättelin siitä että punaisiin pysähtymisen jälkeen se valui vähän taaksepäin, ja sehän ei automaatilla ole mahdollista. Jos et sitten laita sitä vapaalle, mutta kuka nyt liikennevaloissa sillain hölmöilisi jollei paina samalla jarrua. Ei se kuitenkaan minun nokkaani asti valunut, olen jo oppinut jättämään tuollaisissa tilanteissa vähän turvaväliä. Kun valot vaihtuivat vihreäksi, lähti se alkuun melko verkkaista vauhtia liikkeelle. Sillalla se sitten selvästi kiihdytti, ja kun käännyimme rampille kohti Länsiväylää, huomasin että sillä oli ideana varmistaa ettei viereistä kaistaa ajava auto pääse sen ohi siinä vaiheessa kun kaistat yhdistyvät. Minä sitten päästin sen väliimme. Kun pääsimme Länsiväylälle, otin vasemmanpuoleisen kaistan ja lähdin ohittamaan oikeata kaistaa hissukseen ajavia autoja. Samainen Volvo kiilasi eteeni, en kuitenkaan ajanut perään vaan ehdin jarruttaa. Yhden auton ohitettuaan se palasi takaisin oikealle. Lähdin sitten sitä ohittamaan paikassa jossa tie tekee mutkan oikealle. Olinkin jo melkein ohi kun tuo sama Volvo tömäytti oikeaan kylkeeni vähän takaoven takapuolelle. Ei vissiin ollut huomannut että kun tie kääntyy, täytyy rattiakin kääntää.

No minä sitten hänestä ohi päästyäni ajoin oikealle kaistalle ja toppasin tienlaitaan vilkku päällä. Ajattelin että hänkin pysähtyisi ja voisimme selvittää tapahtuneen. Eipä hän sitten pysähtynyt, vaan kiihdytti vauhdilla ohi. No minä sitten lähdin reippaasti hänen peräänsä. Hän vaihtoi taas vasemmalle kaistalle ja vauhti nousi jo toiselle sadalle (kuudenkympin alue) kun hänen eteensä tuli muita autoja ja hän joutui hiljentämään. Ajelin hetken hänen perässään, ja otin rekisterinumeron muistiin. Kun hän kääntyi Espoonlahteen päin annoin hänen mennä. Ensin oli mielessä että ohitan hänet väkisin ja kiilaan tien laitaan, mutta järki onneksi voitti. Siinä sitä olisi voinut tulla paljon pahempaa jälkeä.

Vaurioita kun sitten tarkistelin, niin pieni lommo oikean takaoven takapuolella ja aivan pieni painauma takaovessa. Ovi kuitenkin toimii normaalisti, joten ei tuo sinänsä menoa haittaa. Vakuutusyhtiöstä kun selvitimme miten sieltä korvataan, niin yllätyin positiivisesti. He ottivat toisen osapuolen auton rekisterinumeron ylös, ja lupasivat selvittää myöntääkö hän syyllisyytensä. Jos hän myöntää, ei meille tule mitään kuluja, vaan kaikki menee hänen vakuutuksestaan. Jos ei myönnä, voimme viedä asian käräjille tai maksaa korjaukset omasta vakuutuksestamme. Jos joudumme käyttämään omaa vakuutusta, on omavastuu 200 euroa, josta vähennetään jotain kertyneitä hyvityksiä (kun ei ole ollut kolareita) 60 euroa, eli maksettavaksi jää 140 euroa. Sisältää sijaisauton korjauksen ajaksi. Eli emme me lähde käräjöimään. Hintaa tulee siis maksimissaan 140 euroa, ja korjaamolle viemisen vaiva tietysti lisäksi. Silti harmittaa, vaikka ei tuo kovin kalliiksi tulekaan.

Jälkikäteen mietin että olisikohan tuon toisen Volvon kuski ollut juovuksissa. Se selittäisi hyvin tuon hiukan holtittoman ajelun ja paikalta pakenemisen. Poliisia en kuitenkaan missään vaiheessa miettinyt paikalle kutsuvani, sillä itsekin syyllistyin ainakin ylinopeuteen. Eikä minulla myöskään ole kännykkää, millä poliisin olisi voinut paikalle kutsua.

Nyt kun tuo mielestäni väistämätön tilastokolari on ajettu, voi taas huokaista helpotuksesta ja jatkaa turvallista autoilua.