Torstai on minulla akvaarion hoitopäivä. Silloin putsaan etulasin, imuroin pohjalta epäpuhtaudet pois, poistan kuolleet kasvinosat ja vaihdan 30 % vedestä. Samalla tarpeen mukaan karsitaan kasveja tai tehdään jotain muita pieniä hoitotoimenpiteitä. Tähän viikkosiivoukseen menee noin puolitoista tuntia.

Akvaario on meillä perheen yhteinen harrastus. Työnjakoon kuuluu että vaimo hoitaa kalojen normaalin päivittäisen ruokinnan. Kalat saavat ruokaa kaksi kertaa päivässä, aamulla ja illalla. Minä puolestani hoidan tuon viikkoputsauksen. Lapset eivät normaalisti juurikaan osallistu akvaarion hoitoon, vaikka tarvittaessa kyllä molemmat osaavat esimerkiksi kalojen ruokinnan. Sitten kun tehdään jotain normaalista rutiinista poikkeavaa, esimerkiksi akvaarion sisustuksen uusimista, putsausta tai uudelleen järjestelyä, ovat lapsetkin välillä innokkaasti mukana. Ja aina, kun ollaan uusia kaloja hankkimassa tai niiden hankintaa suunnittelemassa, saa se lapsetkin kiinnostumaan.

Kun on päätynyt akvaarion hankintaan, joutuu ensin tekemään monta valintaa asian suhteen. Niihin kannattaa perehtyä ja paneutua huolella. Ensimmäinen valinta minun mielestäni tehdään siitä, hankitaanko merivesiakvaario vai makeanveden akvaario. Makeanveden akvaario on huomattavasti yleisempi, vaikka merivesiakvaariot ovat jonkin verran yleistyneet viime vuosien aikana. Merivesiakvaario on hoidoltaan jonkin verran vaativampi ja hinnaltaan kalliimpi. Korvaukseksi vaivannäöstä ja rahan käytöstä saa sitten mahdollisuuden vielä värikkäämpiin ja eksoottisempiin kaloihin kuin makeanveden akvaariossa. Yleensä ei suositella merivesiakvaariota ensimmäiseksi akvaarioksi, mutta minun mielestäni sekin kyllä onnistuu, kunhan paneutuu asiaan huolella, ja ottaa ihan tosissaan kokeneempien harrastajien neuvot ja ohjeet.

Meillä on makeanveden akvaario, vaikka jonkin verran olen kyllä tuntenut kiinnostusta myös merivesialtaaseen. Seuraavaksi mielestäni olisi hyvä valita akvaarion koko. Käytettävissä oleva rahamäärä vaikuttaa oleellisesti tähän valintaan, sillä isot akvaariot ovat luonnollisesti myös kalliimpia. Aloittelijan ei kannata hankkia kovin pientä akvaariota. Helposti voisi kuvitella että pienellä on hyvä harjoitella. Pieni akvaario on kuitenkin vaikeampi saada hyvään tasapainoon. Se on herkempi saamaan ongelmia veden laadun suhteen. Jos tulee ongelmia suodattimen tai lämmittimen kanssa, ei välttämättä mene montakaan tuntia kun pieni vesimäärä on jo kaloille sopimatonta. Pieni akvaario rajoittaa myös paljon kalojen hankintaa. Pieneen akvaarioon ei voi laittaa kuin pieniä kaloja, eikä niitäkään kovin paljon. Tulee helposti tilanne eteen, että haluaisi lisää kaloja tai erilaisia kaloja, mutta ei mahdu. Silloin saattaa olla edessä isomman akvaarion hankinta. Mielestäni sopiva koko ensimmäiseksi akvaarioksi on vähintään 120 litraa. Meidän akvaariomme on melko suuri, kooltaan 708 litraa.

Yksi mietittävä asia on se, että hankkiiko akvaarion uutena vai käytettynä. Käytettyjä saa hyvinkin edullisesti. Käytetyn akvaarion ostossa on aina oma riskinsä. Jos allas alkaa vaikka vuotaa, niin säästö voi tulla todella kalliiksi. Mutta jos löytää laadukkaan merkin, joka ei ole kovin vanha, voi käytettykin olla hyvä vaihtoehto.

Altaan koon päättämisen jälkeen siihen kannattaa miettiä ja koota tarvittava tekniikka. Valaistus, suodatus ja lämmitys nyt ainakin. Suodattimissa ei kannata säästellä, ne on aina hyvä mitoittaa hiukan yläkanttiin, niin pääsee jatkossa vähän helpommalla. Seuraavaksi pohjahiekka tai -sora. Sitä valitessa olisi jo hyvä tietää minkälaista kalastoa altaaseen on tulossa, että tietää rakentaa akvaarion sisustuksen sen mukaiseksi. Helpoimmalla tietysti pääsee hankkimalla valmiin akvaariopaketin. Niissä vaan on yleensä juuri tuo suodatin alimitoitettu. Kasvit ja mahdolliset koristeet on listalla seuraavaksi. Vaikka kalat on hyvä miettiä ajoissa valmiiksi, ne hankitaan kuitenkin akvaarioon aina vasta viimeisiksi, sitten kun vesiarvot ovat niille sopivat.

Kalastoa valitessa kannattaa ensin miettiä haluaako lajiakvaarion, biotyyppiakvaarion vai seura-akvaarion. Lajiakvaariossa keskitytään kasvattamaan ja seuraamaan lähinnä vain yhtä lajia, biotyyppiakvaariossa jäljitellään jonkun oikean alueen elinolosuhteita ja kalastoa (esimerkiksi Amazonin alajuoksu), ja seura-akvaarioon kootaan vähän kaikenlaisia itseä kiinnostavia kaloja ja kasveja riippumatta siitä mistä ne ovat alunperin kotoisin. Seura-akvaariot ovat yleisimpiä, sellainen meilläkin on. Seura-akvaariossakin on tärkeää että kaikki sinne hankitut kalat ja kasvit viihtyvät niissä vesiarvoissa, jotka akvaariossa ovat. Vesiarvoista tärkeimmät ovat veden lämpötila ja ph arvo.

Meidän akvaariomme on siis seura-akvaario. Se on tehty olosuhteiltaan ja kasvistoltaan mahdollisimman hyvin Lehtikaloille sopivaksi. Lehtikalat ovat melko kookkaita ja näyttäviä kaloja, jotka vaativat paljon tilaa ja myös riittävästi korkeutta akvaarioon. Akvaariomme lämpötila on 26,5 astetta, ph noin 7. Akvaariomme ensimmäisenä tullut asukas on Partamonni Minna. Seuraavaksi tulivat Lehtikalat, joista on jäljellä Hurja, Lumikki ja Täplä. Alunperin Lehtikaloja oli kuusi, mutta ensin jouduimme antamaan pois Pomon, kun sitä kaikki muut syrjivät niin paljon että se olisi kohta menehtynyt. Seuraavaksi jokunen kuukausi sitten kuoli Väri, joka oli kooltaan puolta pienempi kuin muut. Jokunen viikko sitten nukkui pois Punahilkka, joka oli saanut sisäänsä jonkun kasvaimen.

Seuraavaksi kaloiksi hankittiin kymmenen kappaleen parvi Kuusiraitabarbeja. Niitä hommattiin myöhemmin toiset 10 lisää. Kardinaalitetroja tuli kerralla 20 kappaletta.  Sitten olivat vuorossa Kuparimonniset, joita hankittiin kuuden kappaleen parvi. Punanoitamonneja oli kaksi kappaletta, mutta jostain syystä ne eivät menestyneet, vaan kuolivat muutaman kuukauden sisällä. Pusukalat olivat seuraavaksi vuorossa, niitä otimme 4 kappaletta. Seuraavat asukit olivat 6 kpl Helmimonnisia ja kaksi Helmirihmakalaa. Helmirihmakaloja otimme myöhemmin vielä toiset kaksi. Siitä tulee kohta vuosi, kun teimme toistaiseksi viimeisen kalahankinnan, eli hommasimme kuusi Harlekiininuoliaisia ja kymmene kappaleen parven Tulijuovabarbeja. Harlekiininuoliaiset pistelivät parissa päivässä poskeensa kaikki pikkukotilot, joita akvaarioomme oli ilmestynyt. Ja hyvä niin, tämä oli tarkoituskin. Siitä kuului äänekäs rouskutus, kun ne pistelivät poskeensa pikku kotiloita kuorineen päivineen. Onneksi nämä kalat eivät kasva ainakaan paljon yli kymmensenttisiksi, sillä tuntuu niillä olevan tuo purukalusto melkoisen tehokas.

Tällä hetkellä kaloja on altaassamme melko paljon. Pienistä parvikaloista (Kardinaalitetrat, Kuusiraitabarbit) on kyllä aika jo harventanut melko tehokkaasti lukumäärää. Sellainen nyrkkisääntö on, että mitä pienempi kala on kooltaan, sen lyhytikäisempi se on. Kardinaalitetrat, jotkat ovat kooltaan pienimpiä kalojamme, ovat lähimmän vuoden aikana varmasti jo kaikki päässeet elämänsä päätökseen asti. Harmi sinänsä, ovat ihan kauniita kaloja, eikä niitä voi enää poikasina uusia ottaa, ovat Lehtikalamme nimittäin jo sen verran kookkaita että pistäisivät mielellään pikku Kardinaalit poskeensa. Todennäköisesti pisimpään tulevat nykyisistä kaloistamme elämään Pusukalat. Ne voivat saavuttaa lähes kahdenkymmenen vuoden iän, ja pituus voi kasvaa reilusti yli 20 senttiseksi.

Jossain vaiheessa varmasti taas kalahankintojakin  tehdään. Parvikaloista olisi tämän hetken suosikkini Mustatetra. Saattaa myös olla että jossain vaiheessa hommataan Lehtikaloja lisää. Myös joku uusi kookas Monni tai Pleko olisi kiva. Olen aina välillä haaveillut myös Mustasta Norsukalasta. Se vaan on tosi vaativa olosuhteiden suhteen, joten en tiedä koska sellaisen uskaltaisi hankkia. Mustan Norsukalan tekee mielenkiintoiseksi sen älykkyys. Sen aivojen koko suhteessa koko kalan kokoon on suurempi kuin esimerkiksi ihmisellä. Niille voisi vaikka opettaa temppuja, jos kärsivällisyys riittäisi.

Akvaarioharrastus on ihan mielenkiintoista. Yleensä kysytään viekö se paljon aikaa. Ei vie, pari tuntia viikossa riittää. Samoin udellaan onko se kallista. Hankintakustannukset ovat melko kalliit, mutta sen jälkeen ei enää isoja kuluja ole. Entä voiko akvaarion jättää yksikseen viikonlopuksi? Voi, oikein hyvin. Jos olet poissa alle viikon, ei tarvitse laittaa edes ruokinta-automaattia. Kaloille tekee ihan hyvää välillä vähän paastota. Jos on pieniä poikasia, on tilanne sitten vähän toinen. Ruokinta-automaatin avulla on mahdollista jättää akvaario yksikseen jopa kuukaudeksi. Valot hoituvat normaalistikin ajastimella. Suurin  vaara akvaariolle ovat pitkät sähkökatkot. Silloin ongelmaksi muodostuvat suodattimet. Kun vesi lakkaa kiertästä suodattimien kautta, on veden pilaantuminen vaarana jo varsinkin pienissä akvaarioissa muutaman tunnin kuluttua. Isommat pärjäävät vähän pidempään. Kokonaisuutena joka tapauksessa akvaario on ihan mukava harrastus.