Levi lomailun jatkoa.

Patikointi on minun lajini. Olen kerran kokeillut laskattelua, enkä tykännyt. Hiihtämisen puolestaan lopetin vuosi sitten. Levillä silloinkin oltiin. Vuokratut sukset oli sen verran hyvin voidellut, että vaikka mäki (alamäki) ei näyttänyt isolta, kiihtyi vauhti minulle liian suureksi. Kun sitten siinä selälläni katselin puiden latvoja naama kivusta väkkärällä, päätin jo ennen kankeaa ylös nousemista että tämä laji riitti minulle. Hissukseen hiihtelin hiukan eteenpäin, ja siinä sitten olikin sopivasti skibussin pysäkki kohdalla. Sukset kainaloon, palautus vuokrapisteeseen, kiitos ja kumarrus. Aikansa kutakin.

Mutta siis patikointi, siitähän minun piti kertoilla. Aamuohjelmaani kuului Levillä vaimon ja lasten saattaminen autolla jollekin rinteelle, mistä he pääsivät laskettelemaan ja sitten jossain vaiheessa skibussilla takaisin mökille. Itse parkkeerasin aina auton mökin pihaan ja lähdin patikoimaan. Tavaksi tuli alkuharjoittelun jälkeen kiertää kymmenen kilometrin lenkki. Oikea polveni vähän välillä ilmoitteli olemassa olostaan pienellä jomotuksella. Niinpä kävin viimeisenä päivänä ennen patikointia hakemassa S-Marketin naapurista pienen (20cl) pullon lääkettä mukaan. Tunturin kuvetta ylös kavutessa polvi sitten ilmoitteli taas olemassaolostaan. Pysähdyin ja kaivoin lääkityksen esille. Kyllä maistuikin jääkärimaisteri (lausutaan Jägermeister) hyvältä siellä hiljaisuuden keskellä, kirpeässä pikku pakkasessa. Sitä piti hetken päästä ottaa lisää...

Mutta ei se toiminut. Ei mennyt lääke polveen, vaan suuntasi tehonsa ylöspäin. Tuloksena oli pienimuotoinen hiprakka. Muistelin siinä sitten juuri jostain (oisko ollut Volvoviesti) lukeneeni että tekniikka on kehittynyt/kehittymässä autojen suhteen siihen suuntaan että pienimuotoisia huoltoja, korjauksia ja päivityksiä voidaan tehdä jatkossa etänä. Ei tarvitse viedä autoa huoltoon, ilmoittaa vaan että nyt sitä passaa huoltaa, kun se seisoo joutilaana tuossa pihassa. Se minulle jäi kuitenkin epäselväksi että pitääkö minun itse käydä avaamassa nokkapelti, kun rupeavat etänä öljyjä vaihtamaan... Eli eiköhän sitä kohta tuossa lääkityksessäkin rupea saamaan täsmäjuttuja. Nytkin olisin tarvinnut pullon sellaista metsästysministeriä joka suuntaa oikeaan polveen, eikä päänuppiin.

Pullo oli kuitenkin sen verran pieni, ettei siitä päässyt ongelmaa syntymään. Poikkesin siinä sitten Levikeskuksessa vielä kantapubissani, eli Pub Hölmölässä. Siinä on hauska paikka, voin suositella. Sitä tulee jo ulko-ovella hymyiltyä, kun katselee ovessa olevaa kuvaa ja tekstiä. Kuvassa on tämä Sinebrycoffin Karhutölkin kyljessä oleva karhu, ja teksti vieressä kertoo "täällä vartioin minä".

Olisi Levillä ollut iltaviihdettäkin tarjolla. Hulluporo Areenalla esiintyi keskiviikkona joku Kuulemiin Tampere (vai oiskohan ollut Haloo Helsinki), mutta kun en ole oikein innokkaasti viime aikoina musiikkia kuunnellut, niin en sitten innostunut. Lapset kyllä väitti että on ihan kuuluisa tuo orkesteri. Seuraavalla viikolla olisi ollut Juustoa (lausutaan Cheek) tarjolla, mutta silloinhan me olimmekin taas kotona ruuhkasuomen korvessa.

Kaikkiaan oli Levi taas juuri niin mukava paikka kuin aina ennenkin. Sinne on päästävä joskus takaisin.