Joskus ihan lapsena, alle viisi vuotiaana varmaan, kun opettelin viikonpäiviä, meni loppu kuulemma näin: torstai, perjantai, saunantai... Ensimmäinen lapsuuden muistikuva saunaan liittyen, jonka itse muistan, on puolestaan hyvin pelottava.

Olin silloin iältäni 5-6 vuotta, en ihan tarkkaan muista. Asuimme Teiskossa, opettaja-asuntolassa Padustaipaleen koulun pihapiirissä. Opettaja-asuntola oli muistaakseni paritalo, ja asunnoilla oli yhteiset saunatilat kellarissa, jonne meni melko jyrkät ja pienen pojan mielestä pitkät rappuset. Olimme perheen kanssa saunonneet, lapset (minä ja kaksi pikkusiskoani) olimme jo lopettaneet, vanhempamme vielä jatkoivat. Ylhäällä asunnossa oli telkkari auki, ja katselin sieltä tulevaa (mustavalkoista) ohjelmaa. Kyseessä oli ilmeisesti joku elokuva, tuskin lapsille tarkoitettu. Tässä elokuvassa oli pienehkö laiva, jossa päähenkilöt olivat matkustajina. Kesken merimatkan nousi kova myrsky, ja alkoi vahvasti näyttää (ainakin minun mielestäni) siltä, ettei tuo pieni laiva tilanteesta selviä. Tilanne oli niin käsinkosketeltavan pelottava, että minä juoksin ovesta ulos, portaat (ne jyrkät ja pitkät) takaisin alas saunaan, ja huusin äidille peloissani, lähes itkien, että se laiva uppoaa, minua pelottaa että se laiva uppooaa.

Muistikuvani loppuvat tuohon hetkeen. En muista mitä sen jälkeen tapahtui. En myöskään muista olivatko pikkusiskoni tuota pelottavaa elokuvaa kanssani katsomassa vai eivät. Ei tuo tapahtuma minulle mitään traumoja tai negatiivisia ajatuksia saunaa kohtaan jättänyt. Olipahan vaan ilmeisesti varhaisin muistoni, missä sauna oli kuitenkin jollain lailla mukana. Noin muuten varsinaiset ensimmäiset saunomismuistoni liittyvät kyllä myös Teiskoon. Ei kuitenkaan tuohon asuntoon, jossa muistini mukaan pari vuotta asuimme, vaan kesämökkiin, jonka isäni käytännössä itse ja yksin rakensi Näsijärven rannalle, muutaman kilometrin päähän silloisesta asunnostamme.

Muistan vielä hyvin sen päivän, kesällä 1967, kun mökin sauna valmistui. Isäni veli rakennutti viereiselle tontille omaa kesämökkiään, ja ilmassa oli pientä kilpailuhenkeä siitä, kumman mökin sauna ensimmäisenä ekaa kertaa lämpiää. Meidän mökki voitti. Niukasti mutta selvästi. Me olimme jo saunassa, kun naapurimökistä vasta tuprahti ensimmäiset savut piipun päästä. Sen päivän aamuna olimme käyneet Terälahdessa sahalla hakemassa laudeaineet. Isäni ja minun lisäksi oli mukana äitini isä, joka oli vaimonsa kanssa tullut käymään ja auttelemaan rakennushommissa. Puutavara autonkatolle suksitelineille, ja ei muuta kuin lauteita tekemään. No isänihän ne käytännössä rakensi. Hänellä oli piirustukset (itse tekemänsä), joiden mukaan puutavara oli sahalla sahautetu oikeisiin mittoihin, joten kokoaminen kävi melko nopeasti. Kiuas ja pata olivat jo paikoillaan, mutta kiuaskivet puuttuivat. Minä niitä sitten ukin kanssa tontilta keräilin sillä aikaa, kun isäni naputteli lauteita kokoon. Ukki neuvoi millaisia kiviä tarvitsemme, ja kyllähän ne tontilta löytyivät. Joitakin paukutimme vähän pienemmiksi, osa kävi ihan sellaisenaan.

Tuossa saunassa olen varmaan saunonut useammin kuin missään muualla. Tänä kesänä viimeksi. Lauteet ovat edelleen samat. Ilmeisesti kiire ei päässyt vaikuttamaan niiden rakentamiseen, kun ovat kestäneet. Myös pata on alkuperäinen. Kiuas on jouduttu kertaalleen uusimaan, ja seuraava uusiminen on varmaan myös jo aika lähellä.

Pidän saunomisesta. Suhtaudun siihen syvällä kunnioituksella ja hartaudella. En voisi kuvitella vapaaehtoisesti asuvani paikassa, jossa ei ole mahdollisuutta saunomiseen. Muistan vieläkin elävästi sen hetken, kun ensimmäistä kertaa saunoin omassa saunassa. Sitä olin kaivannut ja haaveillut niin kauan, että hetki jäi elävästi mieleen. Tämä tapahtui ensimmäisessä vaimoni kanssa yhdessä hankkimassamme asunnossa. Asunto oli kerrostalossa, eikä sauna ollut kovin hääppönen. Mutta silti. Oma sauna. Sen voi lämmittää silloin kun haluaa. Pakko myöntää, että tämä hetki, ensimmäiset löylyt omassa saunassa, herkisti minut niin pitkälle, että silmäkulmani kostuivat. Tätä ei tapahdu kovin usein. Tähän mennessä kaksi kertaa..

Sitten seuraavaksi tähän sopisi hyvin sellainen hieno musiikkitiedosto, jota valitettavasti en lukuisista yrityksistäni huolimatta osannut tähän laittaa. Mutta voit halutessasi etsiä ja kuunnella sen itse. Eli aiheeseen sopii mielestäni hyvin Mikko Alatalon Kotisaunan lauteilla.

No niin, okei, hyvä on. Kerron sen toisenkin kerran, jolloin liikutuin niin paljon, että silmäkulmat kostuivat, vaikka ei se tähän aiheeseen mitenkään liitykään. Se toinen kerta tapahtui tasan tarkkaan sillä hetkellä kun suorassa TV-lähetyksessä lopulta varmistui, että Kimi Räikkönen voitti maailmanmestaruuden... Ja sitten takaisin asiaan, eli siis aiheeseen nimeltä Sauna.

Saunominen on aina mukavaa, mutta erityisen mukavaa se on silloin, kun sauna on hyvä. Hyvän saunan ensimmäinen vaatimus on minun mielestäni se, että saunassa on puukiuas. Toinen hyvän saunan tunnusmerkki on se, että siellä ilma vaihtuu riittävästi. Sitä voi osittain hoitaa kuntoon saunan riittävällä koolla, mutta ei saunan toisaalta tarvitse kovin suuri olla, jos vain ilmanvaihto on kunnossa. Kiukaan tarvitsee olla sellainen, että siinä on riittävästi kiviä. Tämä mahdollistaa sen, että kiukaassa riittää puhtia pehmeän lempeisiin löylyihin koko saunomisen ajan, vaikka se kestäisi vähän pidempääkin.

Saunominen on tietysti erityisen mukavaa myös silloin, kun on hyvää saunaseuraa. Silloin saunan mahdolliset pienet puutteet antaa helposti anteeksi.

Yksi ehdoton hyvä puoli puulämmitteisessä saunassa on myös sen lämmitys. Minä ainakin pidän tosi paljon puusaunan lämmityksestä. Siinä lämmitysvaiheessa jo rentoutuu mukavasti. Se on todella sellaista hermolepoa, vaikkapa raskaan työviikon jälkeen, alkaa pikkuhiljaa lämmittää saunaa. Ilman kiirettä. Ilman huolta mistään. Monelle on myös tärkeää että saunasta pääsisi tauoilla uimaan. Minulle tuo uiminen ei ole mitenkään tärkeää, mytta jos sauna on järven (tai jonkun muun vesistön) rannalla, on se ehdoton plussa jokatapauksessa. Minä tykkään saunatauolla katsella järvelle, jos se on mahdollista. Muutenkin tauot ovat saunomisessa mielestäni tärkeitä, ja silloin täytyisi päästä ulos, raikkaaseen ulkoilmaan. Kun olen saunomassa, olen yleensä vähintään puolet ajasta tauolla.

Savusaunassa olen ollut kolme kertaa. En tykännyt. Kaikki kolme kertaa liittyvät työreissuihin, ja silloinhan ei pääse itse valitsemaan saunakavereitaan. Eli saunoin nuo kaikki kerrat kollegojen kanssa, ja meitä oli joka keralla vähän liikaa saunan tiloihin nähden. Ehkäpä näistä syistä enemmänkin johtuu se etten tykännyt, kuin itse savusaunoista. Tiedän että joillekin savusauna on se paras mahdollinen vaihtoehto. Ainakaan nykyisen kokemukseni perusteella en kuulu heihin.

Entäpä mikä on sitten paras sauna missä olen saunonut? Nykyinen oma kotisauna on ehdottomasti hyvä. Ehkäpä hiukan siinä saisi kuitenkin olla lisää tilaa, niin löylyt olisivat vielä paremmat. Mökkisaunat ovat usein hyviä. Nummi-Pusulan sauna ei kuitenkaan ole hyvä, sieltä loppuu happi liian nopeasti. Teiskon mökin sauna on ihan hyvä. Ehkäpä kuitenkin paras sauna mikä tällä istumalla tulee mieleen, on eräs sauna Mikkelissä, tuoreen kihlaparin luona. Se on vanha sauna, jossa on riittävästi tilaa, ja hyvät sopivan pehmeät löylyt antava puukiuas. Siellä saunoo todella mielellään. Siinä saunassa on myös se hyvä puoli, että se on niin sanottu pihasauna, eli ei sitten varsinkaan kesällä suotta lämpene koko talo liian kuumaksi, vaikka saunoisi vähän pidempääkin. Olen saunonut siellä vain kerran, mutta ehkäpä pääsen joskus toistekin...

Nykyisin saunon säännöllisesti kaksi kertaa viikossa, perjantaina ja lauantaina. Juhlapyhien tai lomien aikaan useamminkin. Yleensä perjantaisin saunon yksikseni, poika joskus on vähän aikaa mukana. Saunon 3-4 tuntia, jollei ole mitään erityisiä kiireitä. Lauantaisin sitten saunomme koko perhe. Silloinkin minulla vierähtää helposti tuo vähintään kolme tuntia. Muu perhe saunoo yleensä vähän vähemmän. Lapset alkavat olla siinä iässä, että heillä on aika paljon omia menojansa, mutta kyllä he yleensä joksikin aikaa ainakin malttavat tulla lauantaisaunaan.

Saunaan liittyviä haaveita minulla on oikeastaan kaksi. Kotiin olisi kiva saada pihasauna, ettei aina koko talo liikaa lämpenisi, kun saunoo. Tuosta on haittaa lähinnä kesällä. Rakennusoikeus on kaiki käytetty, joten sen pitäisi olla varmaan joku sellainen "jalas-sauna" ilman kummempia perustuksia. Tynnyrisauna tai jotain sellaista. Vaimo kuitenkin tyrmäsi ajatuksen oitis, joten se ei ainakaan lähitulevaisuudessa ole toteutumassa. Toinen haave on että jos joskus saisi mökille (Nummi-Pusulaan) Holvisaunan. Siinä olisi sopiva rinne, johon se luonnikkaasti uppoaisi. Sellaisessa olisi käsittääkseni hyvät löylyt. Tuo projekti vaan olisi melko kallis. Enkä tähänkään ole vielä saanut vaimolta lupaa. En ole kyllä vielä kysynytkään, kun ei ole tuo rahoituskaan kunnossa. Ehkäpä joskus, tai sitten ei.

Sauna on joka tapauksessa minulle tärkeä asia. Migreenini aiheutti jossain vaiheessa sen, että saunoin vähän harvemmin ja vähemmän aikaa kerrallaan. Syy oli se, että vaikka saunassa oli mukavaa, sain  sen jälkeen joka kerta kovan päänsäryn. Sitten jossain vaiheessa luin, että siihen auttaa saunahattu. Tilasin sellaisen migreeniyhdistyksen kautta, ja kyllä. Se auttaa. Se estää päätä lämpenemästä liikaa, jolloin pään verisuonien laajeneminen ei pääse aiheuttamaan automaattista migreenikohtausta. Uskoisin sen auttavan myös muille saunan jälkeisestä päänsärystä kärsiville, vaikkei migreeniä oliskaan. Kannattaa kokeilla. Ensimmäisillä kerroilla tuntui vähän oudolta, mutta tosi nopeasti siihen tottuu. Nyt en voisi edes kuvitella meneväni saunaan ilman saunahattua. Suosittelen.

Sanotaan, että on lottovoitto syntyä suomalaiseksi. Varmaan pitää hyvin pitkälle paikkansa, tietysti riippuen siitä mihin verrataan. Mielestäni se on kuitenkin lottovoitto saunan vuoksi. Kovin monessa maassa ei saunominen ole yhtä itsestään selvää, tunnettua ja hyväksyttyä kuin Suomessa. Ja näistä "saunamaista" on Suomi kyllä ehdottomasti ykkönen. Mielipide on varmasti puelueellinen, mutta se on joka tapauksessa minun mielipiteeni.